Salli Antila ja Aleksanteri Aspelund

WIhurin tutkimuslaitoksen tutkijat

Biomedicumin lasiseinien sisällä tehtiin löydös, joka hurmasi kansainvälisen tiedeyhteisön.

Wihurin tutkimuslaitos on toiminut vuosikymmenien ajan akateemisena kotina lahjakkaille nuorille tutkijoille. Salli Antila ja Aleksanteri Aspelund ovat lähestulkoon tyyppiesimerkkejä työlleen intohimoisesti omistautuneista tutkijoista, jotka ovat alle kolmekymppisinä jättäneet jalanjälkensä maailmankartalle. Tutkimuslaitoksen tarkoitus on jo yli kuudenkymmenen vuoden ajan ollut mahdollistaa lahjakkaiden, nuorien tutkijoiden tutkimustyö vapaana muista velvoitteista.

Salli Antila päätyi Wihurin tutkimuslaitokselle sen nykyisen johtajan akatemiaprofessori Kari Alitalon kautta. Antila tuli kesällä 2013 Alitalon ryhmään tekemään lääketieteen opintoihinsa kuuluvaa syventävää tutkimusta, mutta päättikin jäädä tekemään väitöskirjaansa ja siirtyi Wihurin tutkimuslaitoksen puolelle.

Vuonna 2015 yhdessä tutkimuslaitoksen toisen nuoren tutkijan, Aleksanteri Aspelundin, kanssa Antila ja tutkimusryhmä tekivät löydöksen, joka kumoaa aikaisempia anatomian ja kudosopin väittämiä.

”Imusuonet sijaitsevat tiiviisti keskushermostoa ympäröivässä kovakalvossa ja ellei niitä tarkoituksella etsi, jäävät ne todennäköisesti huomaamatta. Vaikka olimme suonet jo todenneet, meni meilläkin melkoinen tovi kehittää toimivia menetelmiä varsinkin kallon paksuissa alaosissa sijaitsevien imusuonten kuvantamiseen’’, hän kertoo.

Tutkimus pääsi kahden maailman arvostetuimman tiedelehden, Nature Medicinen ja Sciencen, vuoden läpimurtotutkimusten joukkoon. Löydös on listauksessa kovassa seurassa – Ebola-rokote nimettiin yhdeksi vastaavista läpimurtotutkimuksista. Entä minkälaista todellista hyötyä löydöksestä voi olla lääketieteelle?
‘’Aivokalvojen imusuonet voivat osoittautua tärkeäksi puhdistumisreitiksi sellaisissa neuropatologisissa tiloissa, joissa nestettä, isoja molekyylejä tai soluja kerääntyy jostain syystä keskushermostoon’’, Antila sanoo.
Antilan mukaan tällaisia sairauksia ovat muun muassa Alzheimerin tauti sekä aivohalvaus, jotka molemmat ovat myös Suomessa yleisiä ja kansantaloutta suuresti kuormittavia tautiryhmiä.

Löydös oli paitsi Wihurin tutkimuslaitoksen maineen kannalta merkittävä, myös Antilan ja Aspelundin urien kannalta tärkeä. Löydös aivokalvojen imusuonista avasi heille aivan uuden tutkimuskohteen, josta riittää mielenkiintoista työtä pitkäksi aikaa.
’’Olemme päässeet käynnistämään yhteistyökuvioita monien eri tahojen kanssa ja todella kokemaan, millaista on tehdä kansainvälisesti merkittävää sekä arvostettua huippututkimusta’’, Antila toteaa.

Mikäli mielii huipulle, Antila antaa muutaman selkeän neuvon – tutkimusten huolellinen suunnittelu ja huolellinen kommunikaatio kaikkien osapuolien kesken ovat olennaisessa osassa tutkimusprosesseja. Omaa uraansa hän ei menestyksestään huolimatta kuitenkaan maalaile liian pitkälle.
’’Haluaisin kehittyä jatkuvasti monilla eri osa-alueilla, nauttia töistä ja liikkua suuntaan, jota pidän henkilökohtaisesti mielenkiintoisena ja tärkeänä.’’

KETKÄ?

Salli Antila on 25-vuotias tutkija, joka aloitti Wihurin tutkimuslaitoksella vuoden 2015 tammikuussa. Hänellä on takanaan neljä vuotta lääketieteen opintoja ja hän on työstänyt väitöskirjaansa kesästä 2013 lähtien. 27-vuotias Aleksanteri Aspelund aloitti tutkimuslaitoksella tutkijana syksyllä 2013.

Ensimmäisessä yhteisessä artikkelissaan he löysivät silmästä imusuonen kaltaisen rakenteen, joka näyttäisi toimivan tärkeässä asemassa silmänpaineen säätelyssä. Toisessa artikkelissaan he löysivät puolestaan keskushermostoa ympäröivästä kovakalvosta imusuonia ja osoittivat, että ne toimivat tärkeässä asemassa nesteen, suurien molekyylien ja solujen kuljetuksessa ulos keskushermostosta. Antila ja Aspleund vetävät parhaillaan yhdessä tutkimuslaitoksen aivokalvojen imusuonia koskevia projekteja.

www.wri.fi

<h3>← Takaisin apurahatarinoihin</h3>