Glitter-esirippu, reformiröyhelöitä ja uuden ajan kuvia: kolme teosvinkkiä Wihuri-päivään
Perjantaina 7. marraskuuta Wihurin rahasto tarjoaa maksuttoman sisäänpääsyn Ateneumiin, Nykytaiteen museo Kiasmaan ja Sinebrychoffin taidemuseoon. Pyysimme kolmea museoammattilaista suosittelemaan tiettyä teosta päivän aikana koettavaksi.
Emilie Flögen vastalause kahlitsevalle muodille
Vinkkaajana Karoliina Arola, yleisötyön amanuenssi Ateneumin taidemuseossa”Gustav Klimtin elämänkumppani Emilie Flögen (1874–1952) suunnittelemat reformimekot mullistivat naisten pukeutumisen 1900-luvun alussa. Ne mahdollistivat vapaan liikkumisen ja hengittämisen, aivan uudenlaisen kehon ja mielen pakottomuuden. Se puolestaan oli osa laajempaa elämäntapauudistusta, Lebensreformia, johon liittyi paitsi pukeutuminen, myös terveelliset elämäntavat ja ruokavalio, liikunta ja pyrkimys luoda kaikin puolin harmonisia ja esteettisiä elinympäristöjä.
Flöge perusti sisartensa Helenen ja Paulinen kanssa Wieniin Schwestern Flöge -nimisen muotisalongin vuonna 1904. Ajalleen poikkeuksellisesti nämä kolme naimatonta naista pyörittivät menestyvää yritystä, joka työllisti parhaimmillaan 80 ompelijaa. Flögen salongissa syntyneet puvut olivat ilmavia, geometrisesti kuvioituja ja täynnä röyhelökerroksia.
Flöge itse poseerasi usein luomuksissaan aivan uudella tavalla: luonnossa, liikkeessä ja hymyillen. Gallen-Kallela, Klimt & Wien -näyttelyssä voit nähdä sekä Flögen pukuja, että kuvia.
Minua kiehtoo, miten reformimekko oli aikansa vastalause kahlitsevalle muodille – aivan kuten nykyajan mukavuuteen, kehon monimuotoisuuteen ja itseilmaisuun keskittyvä pukeutuminen. Mekon voisi nähdä varhaisena versiona nykypäivän lifestyle-ajattelusta, jossa vaatteet tukevat osaltaan hyvinvointia, vapautta ja omannäköistä elämää.”
Kehto vai riippumatto?
Vinkkaajana Venla Karlsson, Kiasman yleisötyön projektityöntekijä”Marianna Uutisen Kehtotila on teos, jota kommentoivat paljon sekä lapset että aikuiset. Joskus teokset, jotka selkeästi esittävät jotakin, saatetaan kokea helpommin lähestyttävinä kuin abstraktit teokset. Uutisen teos puhuttelee kuitenkin juuri abstraktina teoksena, jonka väreissä ja muodoissa eri ihmiset näkevät eri asioita.
Kehtotila on esillä Kivi, paperi, sakset -kokoelmanäyttelyssämme, joka tarkastelee nykytaiteen moninaisten materiaalien merkityksiä. Myös Uutisella on totutusta poikkeava materiaalin käyttö: hän ei maalaa suoraan alustalle, vaan tekee maalista isoja alueita, joiden antaa kuivua ennen maalauspohjalle ripustusta. Lopputuloksena on kerroksellinen teos, jossa venyvät, hauraat maalikerrokset laskeutuvat muistuttamaan kangasta tai kenties paperia.
Teos on todella iso, noin kaksi metriä kertaa neljä metriä, ja sen maalin joukossa kimaltelee glitteriä. Usein ihmiset näkevät maalauksessa maiseman, toiset metsän ja toiset meren. Joillekin tulee mieleen teltta tai riippumatto. Monet ovat kommentoineet teoksen muistuttavan näyttämön esirippua – kerran eräs lapsi sanoi, että hänelle tulee maalauksesta mieleen se jännitys, kun odottaa omaa esitysvuoroa.
Minulle maalauksen nimestä tulee mieleen turvallinen, pesämäinen paikka, jossa muu maailma jää ulkopuolelle. Siinä on myös tiettyä nostalgiaa, joka liittyy lapsuuden maailmaan ja naamiaisasuihin.”
Espanjalaisuuden kuvilla leikittelyä
Vinkkaajana Salla Heino, Sinebrychoffin taidemuseon amanuenssi”Luís Masrieran teos Auringonvarjoja rannalla vuodelta 1928 liittyy monella tavalla nyt esillä olevan Espanja myyttien takaa -näyttelyn tärkeisiin teemoihin. Pidän erityisesti maalauksen herkullisista väripinnoista.
Näyttelyn kuraattorit lähtivät liikkeelle siitä, kuinka Euroopan kulttuuriväki ja ylimystö innostuivat matkustamaan Espanjaan 1700-luvun lopulta alkaen. Maahan ihastuneet taiteilijat alkoivat poimia yksittäisiä vaikutteita ja rakentaa niiden pohjalta Espanjasta kuvaa, joka usein kertoi enemmän ulkopuolisten mielikuvista kuin maan sisäisestä todellisuudesta.
Näyttely leikkii näillä mielikuvilla ja stereotypioilla. Se esittelee niin myyttisen Espanjan perinteisiä kuvauksia kuin uutta aikaa kohti kurottuvia maalauksia, joissa Roomassa ja Pariisissa opiskelleiden espanjalaisten taiteilijoiden kansainväliset vaikutteet laajensivat kuvaa Espanjasta.
Barcelonassa kasvanut Luís Masriera oli osa tätä uudistamisen liikettä, ja hänellä oli vahvat siteet kansainväliseen taidemaailmaan. Auringonvarjoja rannalla -teoksessa näkyy esimerkiksi taiteilijan Pariisista omaksuma japanismi-innostus: aiheena on Masrieran isän ostama japanilainen päivänvarjo, ja uudenlainen ilmaisu näkyy myös teoksen sommittelussa ja värivalinnoissa.
Maalausta voi katsoa myös 1900-luvun alkupuolen uudenlaisen vapauden kuvana. Siihen sisältyy mullistava ajatus työn ulkopuolisesta vapaa-ajasta, jota voi lähteä viettämään vaikkapa rannalle.”
Lue lisää
-
Tapahtuma 7.11.2025Wihuri-päivä Kansallisgallerian museoissa Lue lisää
-
Juttu 17.10.2025Stiina Saaristo rakentaa yksityiskohtien kautta suuria linjoja Lue lisää
-
Uutinen 9.10.2025Wihurin rahaston palkinnot kansainvälisen politiikan asiantuntija Risto E. J. Penttilälle, filosofi Esa Saariselle, professori Laura Elolle ja elokuvaaja Päivi Kettuselle Palkinnot ovat tunnustuksia saajien ansioista ja huomionosoituksia heidän edustamilleen aloille. Lue lisää