Mikä on säätiöiden rooli epävarmuuden ajassa?
Jenny ja Antti Wihurin rahaston asiamies Arto Mäenmaa summaa säätiön vuotta 2024 ja pohtii, miten tasapainotella uusien avauksien ja yhteiskunnallisen jatkuvuuden turvaamisen välillä.
Elämme murrosten sekä epävarmuuden aikaa, joka vaatii kekseliästä kokeilua ja uusien ratkaisujen etsimistä. Tässä säätiöt ovat vahvoilla. Itsenäisinä ja ketterinä toimijoina meillä on mahdollisuus ottaa riskejä ja reagoida nopeasti. Voimme tukea sellaisia hankkeita, joihin kaikki eivät välttämättä vielä usko, mutta joissa on yhteiskunnalle valtavaa potentiaalia. Parhaimmillaan säätiörahoitus toimii katalyyttina esimerkiksi uuden tutkimus- tai taidehankkeen alkuvaiheessa.
Viime aikoina olen huomannut ajattelevani paljon myös toista tärkeää näkökulmaa: kuinka pitää kiinni siitä, minkä haluamme yhdessä säilyttää ja siirtää tuleville sukupolville?
Kun maailmassa rytisee, monet pitkäaikaiset toimijat, yhteisöt ja instituutiot tarvitsevat tukea pysyäkseen pystyssä. Säätiönä haluamme olla rakentamassa myös jaettua kansallista muistiamme ja turvaamassa yhteiskunnallista jatkuvuutta.
Selvää on, että parempi huominen rakennetaan yhdessä: oleellista sekä uuden rakentamisessa että olemassa olevien rakenteiden vahvistamisessa on yhteistyö. Jenny ja Anti Wihurin rahasto toimiikin tiiviissä vuorovaikutuksessa säätiökentän, julkisen sektorin, yliopistojen sekä muiden toimijoiden kanssa.
Tuoreita näkökulmia ja uutta kulttuuria
Lokakuussa 2024 jaoimme tieteen, taiteen ja yhteiskunnallisen toiminnan edistämiseksi Wihurin rahaston historian ennätyssumman, noin 15 miljoonaa euroa.
Monet tukemistamme hankkeista tuottavat tuoreita näkökulmia aikamme polttaviin yhteiskunnallisiin haasteisiin ja kehittävät kulttuuria uuteen suuntaan.
Rahoittamamme Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkimusprojekti pyrkii professori Rebecca Piekkarin johdolla ymmärtämään paremmin huimaa vauhtia kehittyvän tekoälyn vastuullista käyttöä johtamistutkimuksessa. Opiskelijoiden mielenterveystyötä tekevä Nyyti ry sai rahoitusta hankkeelle, jonka tavoitteena on vahvistaa jatko-opiskelijoiden vertaistukea ja ehkäistä loppuun palamista. Ensimmäisen apurahansa saanut Calla on kuuden nuoren muusikon perustama yhtye, joka haluaa uudistaa Suomessa marginaalisessa asemassa olevaa a cappella-musiikkikulttuuria.
Vuonna 1942 perustettu Jenny ja Antti Wihurin rahasto syntyi keskellä jatkosotaa, ja säätiön alkuperäisiin sääntöihin on kirjattu tavoitteeksi myös ”maamme maanpuolustustahdon lujittaminen”. Tänä päivänä ajattelemme, että yksi tärkeä tekijä tehtävässä on kansalaisyhteiskunnan kriisinkestävyyden kehittäminen. Juuri tähän keskittyy rahoittamamme Turun yliopiston tutkimushanke, joka tuottaa uutta tietoa kansalaisjärjestöjen toimintakyvyn vahvistamisesta.
Erityisesti Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja moneen suuntaan kohdistama hybridisodankäynti ovat korostaneet tarvetta myös yhteiskunnan vakautta lisäävälle tutkimukselle ja sotatieteelliselle osaamiselle. Suurimpana yksittäisenä rahoitettuna hankkeena Maanpuolustuskorkeakoulu saa kolmena vuonna yhteensä 750 000 euron rahoituksen tutkimustoimintaan, jossa tuotetaan uutta tietoa kokonaismaanpuolustuksesta, Venäjän sotilaallisesta ajattelusta sekä Ukrainan sodan taktiikasta ja operaatiotaidosta Suomen puolustuskyvyn näkökulmasta.
Maailmanluokan tutkimusta ja arkkitehtuuria
Uusien avauksien lisäksi vuoteemme kuului tuttuun tapaan maailmanluokan sydän- ja verisuonitautien tutkimusta tekevän Wihurin tutkimuslaitoksen ylläpitäminen sekä Rovaniemen taidemuseossa sijaitsevan Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelman kartuttaminen.
Rovaniemen taidemuseo ja sen ympärille rakentunut kulttuuritalo Korundi toimivat vanhassa postiautovarikkorakennuksessa, jonka arkkitehti Juhani Pallasmaa suunnitteli 1980-luvulla museokäyttöön sopivaksi. Pallasmaan arkkitehtitoimisto vastasi myös vuosina 2009–2010 tilaan tehdyn laajennuksen suunnittelutyöstä, jonka rahoitti Wihurin rahasto.
Nyt vuorossa on talon vanhan osan peruskorjaushanke, johon myönsimme Rovaniemen kaupungille 150 000 euron lahjoituksen. Tarkoituksena on mahdollistaa jälleen uniikkia rakennusta kunnioittava arkkitehtisuunnittelu – ja vaalia ainutlaatuista suomalaista kulttuurihistoriaa. Myös tällä kertaa professori Pallasmaa on mukana hankkeessa.
Biolääketieteellistä tutkimusta tekevälle Wihurin tutkimuslaitokselle vuosi oli erityisen merkittävä: Jenny ja Antti Wihurin rahaston vuonna 1944 perustama tutkimuslaitos täytti 80 vuotta, ja sen uutena johtajana aloitti imusuonitutkimukseen erikoistunut professori Taija Mäkinen.
Kesäkuussa saimme Suomeen erittäin odotetun vieraan. Wihurin kansainvälisen palkinnon vuonna 2023 voittanut Berkeleyn yliopiston taloustieteen professori Emmanuel Saez piti Helsingissä hyvinvointivaltion haasteisiin keskittyvän juhlaluennon, joka houkutteli paikalle täyden salillisen yleisöä. Huippututkijan vahva viesti taloudellisen eriarvoisuuden kiihtyvän kasvun vaarallisuudesta herätti kiihkeää keskustelua, mikä kertoo teeman tärkeydestä juuri nyt.
Tiede ja taide luodaan yhdessä
Jaoimme myös neljä palkintoa, jotka ovat tunnustuksia saajien ansioista ja huomionosoituksia heidän edustamilleen aloille. Vuonna 2024 palkinnonsaajia olivat teknillisen fysiikan emeritusprofessori Risto Ilmoniemi, näyttelijä ja laulaja Ulla Tapaninen, kuvankäsittelijä Petri Kuokka sekä lasten ja nuorten turvallista kasvua tukeva Aseman Lapset ry.
Tänä vuonna halusimme nostaa esiin huippuammattilaisia, jotka esimerkillään innostavat muita ja siirtävät alansa tietoutta eteenpäin. Tapanisen heittäytymiskyky on rohkaissut monia esiintyjiä ja Kuokka tunnetaan valokuvausalalla siitä, että hän on aina valmis auttamaan ja pohtimaan pulmia yhdessä. Ilmoniemi on merkittävien akateemisten saavutustensa ohella arvostettu ryhmänjohtaja ja uusien tutkijasukupolvien kasvattaja.
Osaltaan kaikki kolme ovat työssään eläneet näkyväksi ajatusta siitä, että loppujen lopuksi tiede tai taide eivät koskaan ole yksilölajeja. Tieto rakentuu aina olemassa olevan tietämyksen päälle, ja uusi taide syntyy suhteessa jo aiemmin tehtyyn. Tutkimus, kulttuuri ja koko yhteiskuntamme rikastuvat parhaiten, kun toimimme yhdessä, toisiamme arvostaen ja täydentäen.
