”On tärkeää muistaa säätiöiden rooli yhteiskunnallisen jatkuvuuden keskiössä”
Säätiönä pohdimme jatkuvasti, kuinka toteuttaa tarkoitustamme parhaalla mahdollisella tavalla nyt ja tulevaisuudessa. Se vaatii historian kunnioittamista mutta myös avoimuutta muutokselle, kirjoittaa asiamies Arto Mäenmaa.
Keväisin ennen apurahahakuamme ja sen aikana saamme toimistoomme paljon puheluita, jotka alkavat sanoilla: ”Voisikohan teiltä hakea apurahaa tällaiseen…?”
Vain harvoin vastaus kysymykseen on kategorinen ei. Säätiöllämme kun on hyvin vähän tiukkoja rajauksia sen suhteen, mihin apurahaa voi hakea. Luotamme apurahanhakijoidemme kertovan meille parhaiten, mikä juuri nyt on tärkeää tieteessä, taiteessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa.
Arvioimme toki toimintaamme säännöllisesti ja kuuntelemme herkällä korvalla muuttuvia tarpeita. Yleinen apurahahaku tarkoittaa jatkuvaa tasapainoilua sen suhteen, kuinka pitää hakuprosessi mielekkäänä kaikille. Tiedämme, että rahoituksen hakeminen on monelle ammattilaiselle iso ja aikaavievä osa työtä. Kevään 2023 apurahahaussamme vastaanotimme reilut 5 600 hakemusta – noin neljänneksen edellisvuotta enemmän. Apurahaa myönnettiin noin 8 %:lle hakijoista, ja apurahansaajien ulkopuolelle jäi jälleen valitettavan moni hyvä hakija.
Toistaiseksi olemme päätyneet säilyttämään laaja-alaisen linjamme. Näin säilyy joustavuus ja mahdollisuus rahoittaa hankkeita, jotka eivät mahdu etukäteen määritettyjen raamien sisään.
Merkityksellinen vuosi tutkimuslaitokselle
Lokakuussa 2023 jaoimme apurahoina ja muuna tukena säätiön historian ennätyssumman, reilut 14,6 miljoonaa euroa. Suurin osa tuesta myönnettiin eri alojen apurahoina, joiden kirjo ulottuu yksittäisen soittimen hankintaan myönnetystä apurahasta aina suuriin, monivuotisten tutkimushankkeiden rahoitukseen.
Omaan toimintaamme kuului tuttuun tapaan Rovaniemellä sijaitsevan kuvataidekokoelman kartuttaminen sekä maailmanluokan sydän- ja verisuonitautien tutkimusta tekevän Wihurin tutkimuslaitoksen ylläpitäminen.
Tutkimuslaitokselle vuosi oli erityisen merkittävä, sillä sen johtajana ansiokkaasti jo kymmenen vuoden ajan toimineelle akateemikko Kari Alitalolle rekrytoitiin seuraaja. Vuoden 2024 alusta uutena johtajana aloitti imusuonitutkimukseen erikoistunut professori Taija Mäkinen, ja saimme maailmalla uraa tehneen huippututkijan takaisin Suomeen.
Lokakuussa juhlittiin myös kansainvälistä säveltaidetta ja korkeatasoista tutkimusta. Wihurin kansainvälisten palkintojen rahasto antoi Wihurin Sibelius-palkinnon ranskalaiselle taidemusiikin uudistajalle Tristan Murail’lle ja Wihurin kansainvälisen palkinnon taloustieteilijä Emmanuel Saezille hyvinvointivaltion kestävyyden edellytysten tutkimuksesta.
Säätiöt täydentävät julkista rahoitusta, tuovat moniäänisyyttä tieteeseen ja taiteeseen sekä tukevat hyvinvoivan yhteiskunnan perusedellytyksiä myös silloin, kun maailmassa myrskyää.
Kun kuuntelemme tieteentekijöitä, taiteilijoita sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoita, löydämme usein uudenlaisia, tärkeitä näkökulmia jaettuun todellisuuteemme.
Esimerkiksi kuvataiteen kummimuseotoiminta sai alkunsa vajaat seitsemän vuotta sitten, kun pohdimme, miten elävöittää kuvataiteen kokemista. Ohjelmaan mukaan kutsutut museot ideoivat kanssamme unelmien nykytaidehankkeensa, ja rahoituksen suuruus määriteltiin suunnitelmien laajuuden mukaan.
On ollut innostavaa nähdä, kuinka vaikuttavia kokonaisuuksia ilmaa siipiensä alle saaneen kummitoiminnan kautta on jo toteutettu. Viimeksi syksyllä 2023, kun Keravan taidemuseo Sinkassa avautui kummimuseotoiminnan tuella toteutettu, taikuuden ja taiteen leikkauspisteitä tutkiva Taikaa!-näyttely. Ensiajatuksena yllättävä yhdistelmä osoittautui syvälliseksi, taitavasti toteutetuksi ja vilpitöntä ihastusta eri-ikäisissä vierailijoissa herättäväksi kokonaisuudeksi – ei ihme, että se toi museon myös uuden kävijäennätyksen.
Vuonna 2023 museot hakivat ensimmäistä kertaa hakea itse mukaan kummiohjelmaan, ja uusiksi kummimuseoiksi valittiin Imatran taidemuseo ja Raumalla sijaitseva Lönnströmin taidemuseo.
Uudenlaisista yhdistelmistä on kyse myös rahoittamassamme Taideyliopiston Health, Narrative and the Arts -hankkeen kursseilla, joilla sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset vahvistavat kertomuksellisia taitojaan. Keskiössä on ajatus, että kun kirjoitamme ja luemme erilaisista kokemuksista sekä pohdimme, miten kertomukset vaikuttavat omassa ajattelussamme, ymmärrämme paremmin sekä itseämme että muita. Siitä taas voi olla paljon hyötyä ammatissa, jonka ytimessä on ihmisten kohtaaminen.
Uusia yhteistyön muotoja
Viime vuodet ovat olleet sekä maailmalla että Suomessa täynnä geopoliittista epävakautta sekä taloudellista epävarmuutta. Tällaisina aikoina julkisessa keskustelussa päätään pintaan nostavat usein historiattomuus ja näköalattomuus. Siksi juuri nyt on tärkeää muistaa säätiöiden rooli yhteiskunnallisen jatkuvuuden keskiössä.
Säätiöt täydentävät julkista rahoitusta, tuovat moniäänisyyttä tieteeseen ja taiteeseen sekä tukevat hyvinvoivan yhteiskunnan perusedellytyksiä myös silloin, kun maailmassa myrskyää.
Lisäksi säätiökentällä kehitetään täysin uudenlaisia yhteistyön muotoja. Siitä yksi esimerkki on Uudet klassikot -rahasto, jota olimme perustamassa yhdessä valtion sekä Suomen Kulttuurirahaston, Svenska kulturfondenin ja Alfred Kordelinin säätiön kanssa kaksi vuotta sitten. Tukimuodon tavoitteena on parantaa taiteen asemaa ja merkityksellisyyttä yhteiskunnassa, ja vuonna 2023 rahoitus laajeni kattamaan esittävien taiteiden lisäksi myös kuvataiteen alalla toimivat yhteisöt.
Olemassaolomme perustuu siihen, että yli 80 vuotta sitten Jenny ja Antti Wihuri halusivat käyttää omaisuuttaan yhteisen hyvän rakentamiseksi. Se velvoittaa meitä siihen, että pysymme avoimena muutokselle ja pohdimme jatkuvasti, kuinka toteuttaa tarkoitustamme parhaalla mahdollisella tavalla nyt ja tulevaisuudessa.
