Suomea pidetään digitalisaation kärkimaana. Tuuli Keskisen tutkimus osoittaa, että digitaalinen yhdenvertaisuus kaipaa vielä työtä.

Esteettömyyteen panostetaan kaduilla ja rakennuksissa – ja myös laki velvoittaa tähän. Samat kysymykset saavutettavuudesta tulisi asettaa myös digitaaliseen ympäristöön, koska yhteiskunta digitalisoituu vauhdilla. Suuri joukko ihmisistä on kuitenkin palveluiden ulkopuolella, sanoo tutkija Tuuli Keskinen.

Keskinen on vuorovaikutteiseen teknologiaan erikoistunut tutkijatohtori Tampereen yliopistosta, josta hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2015.

Keskinen tutki väitöskirjassaan sitä, miten erilaiset käyttäjäryhmät arvioivat niille suunnattuja palveluja. Tutkimuksen kohteena olivat muun muassa kehitysvammaisille tarkoitettu symbolipohjainen chat ja sairaanhoitajille soveltuva sanelupalvelu.

Väitöskirjan jälkeisessä tutkimuksessaan Keskinen puolestaan selvitti täysi-ikäisten kuulo-, liikunta- ja näkövammaisten digitaalista ja teknologista osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tutkimusaiheet eivät ole valikoituneet sattumalta. Keskinen on vaikeasti liikuntavammainen. Työssään hän on käyttänyt avukseen esimerkiksi puheentunnistusohjelmaa.

”Oman kokemuksen kautta tiedän, että käyttäjillä voi olla monenlaisia haasteita. Toisaalta ymmärrän työni kautta myös teknologian tarjoamia mahdollisuuksia”, Keskinen sanoo.

Saavutettavuusongelmat näkyivät jo tutkimuksen toteuttamistavoissa

Tutkimuksen toteuttamisessa oli omat haasteensa. Ensimmäinen niistä oli löytää oikeanlainen kyselylomake, jota kyselyyn osallistujat voisivat käyttää esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

”Osa ihmisistä jää tutkimuksen ulkopuolelle, jos ei ole olemassa tutkimuksen tekemiseen soveltuvia palveluita, jotka ovat saavutettavia.”

Keskinen toteutti lopulta tutkimuksen avoimella kyselylomakkeella, jota hän jakoi internetissä ja lähetti suomalaisille järjestöille. Kyselyyn pyydettiin vastaamaan henkilöitä, joilla on vammastaan johtuvia fyysisiä rajoitteita, mutta ei esimerkiksi ymmärrykseen tai käyttäytymiseen vaikuttavia tiloja, Keskinen täsmentää.

Tutkimus koski merkittävää osaa suomalaisista. Näkövammaisten liiton mukaan Suomessa on näkövammaisia noin 55 000 ja Kuuloliiton mukaan kuulovammaisia noin 750 000. Kuntaliiton arvion mukaan Suomessa on arviolta 200 000 liikuntavammaista.

Julkiset palveluntarjoajat kiertävät velvollisuuksia

Tutkimuskyselyyn tuli 282 vastausta. Niiden pohjalta Keskinen huomasi, että digitaalisen saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden osalta suomalaisessa yhteiskunnassa on vielä paljon petrattavaa.

Samalla tavalla kuin kaduilla ja rakennuksissa on esteettömiä kulkureittejä, hissejä ja ääniohjattuja liikennevaloja, ihmiset tarvitsevat saavutettavampia palveluita myös digitaalisessa ympäristössä. Saavutettavuuden lisääminen palvelisi samanaikaisesti myös ikääntyvää väestöä.

Saavutettavuutta säädellään digipalvelulailla, jonka tarkoitus on parantaa jokaisen yhdenvertaisia mahdollisuuksia käyttää palveluita, kuten verkkosivustoja tai mobiilisovelluksia. Laki koskee Suomen julkistahoja: viranomaisia, pankki- ja vakuutusaloja, vesi- ja energiapalveluja, liikenteen tarjoajia ja niin edelleen.

Keskinen kertoo, että digipalvelulaki velvoittaa julkisia palveluntarjoajia lisäämään videoihin tekstityksen 14 vuorokauden sisällä. Laista huolimatta monet toimijat kiertävät velvollisuuksien noudattamista laittamalla esimerkiksi valtuustokokouksien videoita näkyville vain kahden viikon ajaksi.

“Virkahenkilöt yrittävät keksiä tekosyitä sille, miksi eivät tekisi asioita saavutettavammaksi.”

Lain toteutumista valvova Etelä-Suomen aluehallintovirasto on useasti todennut, että lakia ei ole asetettu siksi, että sitä voitaisiin kiertää.

Keskisen tutkimukseen osallistujista neljännes ei tiennyt mahdollisuudestaan antaa palveluntarjoajille palautetta ja puolet oikeudestaan tehdä kantelu viranomaisille.

Esiin nousi myös sähköisen tunnistautumisen ongelmat. Miltei kaikki yhteiskunnan palvelut ovat siirtyneet digitaaliseen ympäristöön, mutta Suomessa on paljon ihmisiä, joilla ei ole käytössä turvallista tunnistautumistapaa verkkoasiointiin.

“Joidenkin pankkien tiedoissa kielletään luovuttamasta tietoja edes henkilökohtaiselle avustajalle. Osa ihmisistä joutuu kuitenkin luovuttamaan tietoja ulkopuolisille.”

Avustettuun tunnistautumiseen liittyy väärinkäytön riskejä, Keskinen sanoo. Tutkimukseen vastanneista noin 13 prosenttia tarvitsi toisen henkilön apua tunnistautumiseen.

Vammaisten ihmisten työllistymisaste hälyttävän matalalla tasolla

Keskinen kartoitti myös vastaajien osallisuuden tunnetta yhteiskunnassa. Osallisuus ymmärretään arvostuksen, tasavertaisuuden ja luottamuksen tunteena, joka syntyy opiskelu- ja työelämässä tai esimerkiksi harrastus- tai järjestötoiminnassa. Keskeistä on ihmisen mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, kuten koulutukseen, työhön, toimeentuloon, asumiseen tai sosiaalisiin suhteisiin.

Työsarkaa riittää vielä paljon, mutta digitaalisen osallisuuden tunteessa on myös positiivinen kääntöpuoli. Keskisen tutkimuksen mukaan 75 prosenttia vastaajista koki, että digitalisaatio on helpottanut elämää.

Yksi tutkimusaineiston järkyttävimmistä asioista oli kuitenkin vammaisten ihmisten työllistymisaste, Keskinen kertoo. Tutkimukseen osallistuneista suuri osa oli työelämän ulkopuolella.

Suomen YK-liiton mukaan vammaiset ovat maailman syrjityin ihmisryhmä. Vammaisten syrjintä eli ableismi ilmenee vammaisiin kohdistuvana alentavana tai vihamielisenä suhtautumisena, väkivaltana tai esteettömyyden puutteena.

Yksi ableismin ilmentymä liittyy vammaisten työllistymiseen, Keskinen sanoo. Tämän takia hän haluaisi tulevaisuudessa tutkia syitä, miksi vammaisten työllistymisaste on matala.

”Kaikki lähtee jo koulutuksesta ja opetuksesta. Lapset, joilla on vammoja tarvitsevat eri tavoin tukea, digitaalisia laitteita ja apuvälineitä.”

YK hyväksyi vuonna 2006 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (Convention on the Rights of Persons with Disabilities), joka lyhennetään arkikielessä usein YK:n vammaissopimukseksi. Vammaissopimuksen keskeiset periaatteet ovat yksilön itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus, vammaisten henkilöiden osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan sekä esteettömyys ja saavutettavuus.

Keskinen toivoo, että hänen tutkimuksensa auttaa vammaisjärjestöjen työtä ja antaa työkaluja poliittiseen päätöksentekoon. Keskisen mielestä vammaisten aseman parantaminen on ennen kaikkea asennekysymys.

Tuuli Keskiselle on myönnetty apurahaa väitöskirjan jälkeisen tutkimuksen tekemiseen vuosien 2020 ja 2021 apurahahauissa.

Teksti: Johannes Roviomaa
Kuvat: Eino Ansio