Suhteemme fossiilienergiaan on syvempi kuin ymmärrämme

Länsimaisen ihmisen identiteetti, ajankäyttötavat ja unelmat ovat muotoutuneet fossiilisten polttoaineiden ehdoilla. Se on suurin haasteemme siirtymässä kohti kestävämpää maailmaa, toteaa väitöskirjatutkija Sakari Säynäjoki.

Moderni  kuntosali on kummallinen konstruktio.

Vielä sata vuotta sitten sellainen ajanviete kuin kuntoilu tai liikunnan harrastaminen ei ole ollut valtaosalle ihmisistä tuttu. Urheilulajeja on toki ollut antiikista asti, mutta vasta teollistumisen myötä ihminen alkoi miettiä, miten saada tarpeeksi liikuntaa. Tarve syntyi, kun fyysinen, kehoa liikuttava työ alkoi siirtyä ulkoisten energialähteiden, kuten hiilen ja maaöljyn varaan. Siis silloin, kun fossiiliyhteiskunta syntyi.

Nyt menemme varta vasten liikuttamaan itseämme paikkaan, joka on rakennettu, kalustettu, lämmitetty ja valaistu tätä yhtä tarkoitusta varten. Kaiken lisäksi saatamme ajaa salille omalla autolla.

Väitöskirjatutkija Sakari Säynäjoki ei käy salilla. Sen sijaan hän ajaa pyörällä, eli on itse oman liikkeensä koneisto, ainakin osittain.

Kuntosali on vain yksi esimerkki siitä, millä tavoin fossiiliset energianlähteet ovat ensin muuttaneet yhteiskuntiamme ja ihmiskuvaamme, ja tehneet meistä sitten vakavasti niistä riippuvaisia. Länsimaisen ihmisen identiteetti, ajankäyttötavat ja unelmat ovat muotoutuneet fossiilisten polttoaineiden ehdoilla.

Näitä fossiilienergian yhteiskunnallisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia Säynäjoki väitöskirjassaan tutkii.

Radikaali tuntematon

Säynäjoki keskittyy väitöstutkimuksessaan tuomaan yhteen kaksi kestävyysmurrosta tutkivaa tieteenalaa: energiajärjestelmätieteen ja yhteiskunnallisen kestävyystieteen. Nyt näitä tieteitä tunnutaan tekevän vähän eri todellisuuksissa. Säynäjoen mukaan energiajärjestelmä- ja luonnontieteissä on selvää, että ongelmana ei ole vain fossiilisten suora energiakäyttö, vaan myös se miten monilla eri tavoilla fossiiliset polttoaineet ovat jalostuneet osaksi yhteiskuntaa.

Säynäjoen tarkoituksena onkin tuoda filosofisiin ja yhteiskuntatieteellisiin kehyksiin astetta syvällisempi käsitys siitä, kuinka hankalaa fossiilienergiasta irtautuminen on.

“Usein ajatellaan että energiasiirtymä tarkoittaa sitä, että lopetetaan likaisen energian käyttö ja aloitetaan puhtaan energian käyttö. Oletetaan, että on selvää, miten se tehdään.”

Kun Säynäjoki kuusi vuotta sitten luki Tere Vadénin ja Antti Salmisen kirjan Energia ja kokemus, hän ymmärsi, ettei se ole lainkaan selvää. Esimerkiksi ruoantuotanto, lähes kaikki materiaalintuotanto sekä lähes kaikki logistiikka ovat täysin riippuvaisia fossiilienergiasta, Säynäjoki toteaa.

“Se avasi silmät sille, kuinka fundamentaalinen juttu tämä on. Että meillä ei oikeastaan ole tietoa mitä pitäisi tehdä, ei ole selkeää ratkaisua. Se on radikaali tuntematon.”

Konsensus siitä, että aikamme fossiilisten energialähteiden parissa on tulossa päätökseen, on laajaa. Puhumme energiasiirtymästä, sähköistämisestä ja kestävyysmurroksesta. Joka vuosi maailman päättäjät istuvat ilmastokokouksissa ja yrittävät keksiä keinoja, miten ilmaston kuumeneminen saataisiin pysähtymään.

Ilmastokokous onkin Säynäjoen mielestä hyvä esimerkki siitä, miten sokeita olemme ongelman laajuudelle. Esimerkiksi Dubain ilmastokokouksen aikana vuonna 2023 Yle ja muut uutismediat uutisoivat, että nyt maailma päätti luopua fossiilisista polttoaineista.

“Kuulostaa hyvältä. Mutta kun ymmärtää, että kaikki on joko suoraan tai välillisesti fossiilisten ehdollistamaa, niin alkaa pikkuhiljaa näyttäytyä, kuinka vaikea juttu tämä on.”

Hän kutsuu tätä fossiilikysymykseksi: miten luopua fossiilisista polttoaineista, kun eletään fossiilikäyttöisessä sivilisaatiossa?

Jotta muutos voisi edes jollain tapaa onnistua, vaatisi se Säynäjoen mukaan sen, että ymmärtäisimme konkreettisemmin nykyisen suhteemme fossiilisiin energialähteisiin.

“Ja juuri sitä yritän tutkia. Diagnosoida ongelman.”

Fossiilikäyttöinen sivilisaatio on tuore tapaus

Kun Säynäjoki alkoi itse hahmottaa muutostarpeen laajuutta, vaikeimmalta tuntuivat muiden ihmisten reaktiot.

“Tuntui, että aika harva kuitenkaan oli siitä kiinnostunut. Harva teki sillä tiedolla mitään, tai halusi sisäistää sitä.”

Muutoksen laajus on niin suuri, että moni haluaa väistää sen, Säynäjoki arvelee. Tuntuu huimaavalta hahmottaa, että tila, jota pidämme normaalina ja sivistyneenä, ei ole lainkaan normaali.

“Ajatellaan, että tämä on kehityksen päätepiste, hieno saavutettu asia. Tosiasiassa me eletään tällä hetkellä todella kummallista historiallista poikkeusaikaa.”

Fossiilikäyttöinen sivilisaatio ei itse asiassa ole sadankaan vuoden ikäinen. Eri maat siirtyivät fossiilitalouteen eri aikaan, mutta 1950-luvun ajatellaan olleen kohta, jossa suuri kiihdytys alkoi. Silloin kaikki käyrät ampaisivat samanaikaisesti nousuun: BKT, energiankäyttö, ilmastopäästöt, merien happamoituminen, väestönkasvu, ruoantuotanto, materiaalituotanto, ja niin edelleen.

Kiinnostavinta on Säynäjoen mielestä kuitenkin meidän tavallisten ihmisten elämä.

“Se on oikeastaan muodostunut vain kahden sukupolven aikana.  Eihän meidän isovanhemmat ole nuoruudessaan eläneet vielä ollenkaan tällaista fossiilikäyttöisen sivilisaation elämää.”

Humanistisessa energiatutkimuksessa tällaista elämää kutsutaan korkean energian elämäksi, high energy life. Säynäjoki luettelee kokemuksellisia aspekteja, joita tuo elämä mahdollistaa:

“Se että voi mennä millon tahansa kuumaan suihkuun, voi ajaa omalla autolla milloin tahansa minne tahansa, voi ostaa trooppisia hedelmiä kaupasta Pohjolassa. Ja ennen kaikkea se, että kaikki on saatavilla milloin tahansa. Se tekee elämästämme äärimmäisen energiaintensiivistä.”

Yhtäkkiä olemme siirtyneet maailmaan, jossa kaiken pitää olla meille mahdollista, saatavilla ja mielellään heti.

“Ja tämä on se syy, miksi meillä on edessä ennen kaikkea kulttuurinen muutos. Se vaatii kollektiivisten kertomusten ja ajatustapojen totaalista muutosta.”

Ja myös luopumista. Säynäjoki huomauttaa, että aktivisteja syytetään usein siitä, että he puhuvat luopumisesta. Kriitikoiden mukaan pitäisi puhua positiivisen kautta, pitäisi tarjota vaihtoehtoja.

Mutta oikeastaan koko kysymys luopumisesta lähtee sekin fossiililogiikasta. Se lähtee oletuksesta, että ihmisellä on perustavanlaatuinen oikeus päättää itse, mistä hänen elämänsä ja maailmansa koostuu.

“Ikään kuin olisit vain atomi tyhjyydessä, joka voi päättää omasta elämästään täysin välittämättä siitä, mitä ympärillä tapahtuu.”

Asia ei kuitenkaan ole niin. Ihminen elää maapallolla, ja maapallon rajat tulevat jossain kohtaa vastaan.

Sakari Säynäjoki on saanut Jenny ja Antti Wihurin rahaston apurahan väitöskirjan kirjoittamiseen.

Teksti: Sandra Järvenpää
Kuvat: Miikka Pirinen