Kuva: Sakari Piippo
juttu
9.10.2019
Ristiriitaisen taiteilijan jäljillä
Reidar Särestöniemestä on maalattu yksipuolinen julkisuuskuva stereotyyppisenä lappilaistaiteilijana. Särestöniemen elämäkertaa kirjoittava toimittaja Noora Vaarala haluaa näyttää taiteilijan kaikessa loistossaan ja surussaan.
Lappilaisen kuvataiteilijan Reidar Särestöniemen (1925–1981) tarina oli vaivannut toimittaja Noora Vaaralaa jo useamman vuoden ajan – siitä saakka, kun hän ymmärsi, miten vähän hän kotipaikkakuntansa suurhenkilöstä tiesi, vaikka hahmo oli toisaalta tuttu lapsuudesta asti.
”Särestöniemi oli poikkeuksellinen kuvataiteilija, visionääri erityisesti värienkäyttäjänä, mutta myös lahjakas runoilija. Hän oli lappilainen, kittiläläinen ja kaukoslainen, joka palasi aina kotitilalleen, vaikka kaupungissa ja etelässä elämä olisi voinut olla monella tapaa helpompaa”, Vaarala sanoo.
Viime vuoden keväällä Vaarala ryhtyi tekemään lehtijuttua Särestöniemestä työskennellessään kulttuuritoimittajana Helsingin Sanomissa.
Hän matkusti juttua varten Kittilään ja tapasi Särestöniemen ystäviä ja Särestöniemi-museon johtajan. Haastatteluja purkaessa kävi piinallisen selväksi, että valtava määrä kiinnostavaa tietoa jäisi artikkelin ulkopuolelle tilanpuutteen vuoksi.
Noora Vaarala on kotoisin samalta paikkakunnalta kuin Reidar Särestöniemi. Kuva: Sakari Piippo
Jutun julkaisemisen jälkeen Vaarala sai huomattavan paljon palautetta. Monissa viesteissä toivottiin kirjaa Särestöniemestä, jonka tarina on jäänyt lähestulkoon kertomatta muutamia vanhoja julkaisuja lukuun ottamatta.
Vaarala päätti ryhtyä tallentamaan Särestöniemen tarinaa elämäkerraksi vielä nyt, kun osa Särestöniemen läheisistä ja aikalaisista on elossa eikä tarvitse tyytyä kirjallisiin lähteisiin ja toisen käden tietoihin.
”Jo Särestöniemen dramaattinen kuolinpäivä on tapaus, joka ansaitsisi tulla kerrotuksi laajalle yleisölle”, Vaarala sanoo.
Lisäksi Särestöniemen kokemukset syrjinnästä ja ajatukset luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä ovat ajankohtaisia juuri nyt.
”
Hän oli ihminen, joka asetti luonnon ja taiteen kaiken muun, jopa rakkauden, edelle.
Vaaralan mielestä Särestöniemestä on maalattu yksipuolinen julkisuuskuva stereotyyppisenä lappilaistaiteilijana. Elämäkerran kautta hän haluaa etsiä oikeaa Reidar Särestöniemeä, ristiriitaista ihmistä, joka ei elinaikanaan saanut ja uskaltanut olla sitä, mitä oli.
”Hän oli ihminen, joka asetti luonnon ja taiteen kaiken muun, jopa rakkauden, edelle.”
Särestöniemi piilotti homoseksuaalisuutensa, joka oli määritelty rikokseksi valtaosan hänen elämästään ja sairaudeksi hänen kuolinvuoteensa saakka. Vain harva kittiläläinen tunsi paikkakunnan suuren merkkihenkilön todellisen identiteetin.
Salaisuus painoi Särestöniemeä ja teki hänestä katkeran. Hän kirjoitti raastavia kirjeitä ystävilleen Helsinkiin ja maalasi lukuisia tauluja miesten välisestä rakkaudesta.
Näistä asioista taiteilija ei voinut julkisesti puhua.
Vaarala haluaa tehdä Särestöniemelle oikeutta nyt, kun yhteiskunnalliset ja kulttuuriset olot ovat muuttuneet niin, että se on vihdoin mahdollista.
Noora Vaaralalle myönnettiin apuraha Reidar Särestöniemen elämäkerran kirjoittamiseen vuoden 2019 apurahahaussa.
