Runolaulantaa, aivostimulointia ja mahdollisuuksien maailmoja esitystaiteessa – Apurahansaajat esittäytyvät

Alla esittelyssä viisi vuonna 2022 apurahaa saanutta hanketta.

Kolmipiikin perässä

Ilmastonmuutos vaikuttaa koko maapallon ekosysteemiin ja biodiversiteettiin. Useat tutkimukset ovat keskittyneet kartoittamaan vaikutuksia yksittäisten lajien osalta, mutta ilmiön vaikutuksia lajien välisiin suhteisiin on tutkittu vähemmän. Helsingin yliopiston organismi- ja evoluutiobiologian tutkimusohjelman tohtorikoulutettava Tawfiqur Rahman pyrkii omalta osaltaan paikkaamaan tätä puutetta tutkimalla Itämeressä yleisesti tavattavaa kalaa, kolmipiikkiä.

”Tutkin, miten meren keskilämpötilan muutokset vaikuttavat kolmipiikkipopulaatioon, ja miten se vaikuttaa ravintoketjun alemmilla tasoilla”, Rahman sanoo.

Kolmipiikki syö pohjaeläimiä, eläinplanktonia ja hajottajia, jotka vaikuttavat alkutuottajien biomassaan ja kasviplanktoniin. Ne puolestaan vaikuttavat veden sameuteen ja ravinteiden määrään vedessä.

Toisen väitösvuotensa aikana Rahman odottaa löytävänsä yhteyksiä veden lämpötilan sekä kolmipiikin, sen saaliin ja alkutuottajien ajallisen ja maantieteellisen esiintyvyyden välillä. Tutkimuksessa kartutettava tieto auttaa ennakoimaan tulevia muutoksia ekosysteemissä sekä toimimaan ekosysteemien negatiivisten muutosten lievittämiseksi.

On myös tärkeää muistaa, että ilmastonmuutos ei ole ainoa Itämeren ekosysteemiä häiritsevä asia. Merta rasittavat muun muassa rehevöityminen, ylikalastus, saasteet ja vieraslajit.

Tutkimuksen tekeminen innostaa Rahmania lukuisista syistä: uuden tiedon kartuttaminen tuntuu merkitykselliseltä, mutta tutkimustyön käytännön puoleen liittyy myös uusia ja jännittäviä puolia. Rahmanin on täytynyt opetella uusia taitoja pystyäkseen menemään näytteenottoasemalle valvomaan veden lämpötilaa ja kolmipiikkien määrää.

”Tällaisten seikkailujen toteuttamista varten olen opetellut ajamaan moottorivenettä ja rakentamaan kalapyydyksiä.”

Kalevalaa runolaulettuna

Karjalais-suomalainen eepos Kalevala on innoittanut väkevine hahmoineen ja tarinoineen taiteilijoita kautta aikain. Sen runoja on kuitenkin kuultu vain vähän alkuperäisellä tavalla laulettuna.

”Kansanmusiikin emeritusprofessori Heikki Laitisen sanoin: kun Kalevalaa lauletaan, on se syvällisimmin oma itsensä”, kertoo Mari Pääkkönen.

Kansanmusiikin tuottajana tunnettu Pääkkönen on ideoijana ja koollekutsujana työryhmässä, joka tekee Kalevalaa tunnetuksi runolaulun keinoin. Iki-Turso -yhtyeen laulajat eli Heikki Laitinen, Eila Hartikainen, Taito Hoffrén, Maari Kallberg, Ilona Korhonen ja Anna-Kaisa Liedes, laulavat eepoksen 52 runoa 25-tuntiseksi äänikirjaksi. Runot on jaettu Iki-Turson jäsenille, jotka ovat etsineet traditionaalisista sävelmistä runoihin sopivia melodioita. Laululle tyypillistä on vähäsävelisyyden tuoma pelkistyneisyys.

”Runolaulanta on satoja vuosia vanha kulttuurikerrostuma. Säestyksettömän laulun avulla on siirretty tarinoita ja tietoa ihmiseltä toiselle aikana, jolloin muita tapoja ei ollut.”

Rikas laulukulttuuri oli jo unohtumassa 1900-luvulla, mutta sitä on elvytetty viime vuosikymmeninä. Nykyihmiselle runolaulu voi parhaimmillaan luoda läsnä olevan ja meditatiivisen tilan.

”Toivomme, että tutun eepoksen kautta ihmisille voisi avautua ovet muuhunkin runolaulun maailmaan.”

Hankkeessa on pyritty huomioimaan parhaan mukaan karjalaiseen kulttuuriin liittyvät eettiset lähtökohdat. Osa työryhmän jäsenistä on karjalaisia, joten karjalaisten ääni kuuluu vahvasti hankkeessa.

Kriittistä leikkiä ympäristönsaasteiden vaikutuksista ihmisruumiiseen

Teo Ala-Ruonalle esitystaide merkitsee mahdollisuuksien maailmaa.

”Esityksissä pystytään ylittämään sovinnaisuuksia ja tabuja aika kivuttomasti. Minusta on kaunista, että aikuiset pystyvät tekemään sellaista yhdessä ja tärkeää, että pyydetään myös muita todistamaan sellaisia leikkejä”, Ala-Ruona sanoo.

Ensi keväänä leikkiin osallistuu kolme ihmistä ja yksi auto, kun Ala-Ruona työryhmineen tuo Kiasma-teatterin lavalle Enter Excrete -teoksen.

Ympäristökriisin ja sukupuolen yhteenkietoumaa käsittelevän teoksen taustalla on sen käsikirjoittajana, esiintyjänä ja työryhmän vetäjänä toimivan Ala-Ruonan kiinnostus queer-ekologiaan. Queer-ekologiassa sukupuolen ja sen ilmentymisen moninaisuus sekä queer-seksuaaliset taipumukset sekä toiminta nähdään kiinnostavana ja tärkeänä osana elämän ilmentymistä – ei luonnon poikkeamana tai epäkohtana.

Queer-ekologia on vastavoima ekologiatutkimuksille, jotka yrittävät todistaa, että ympäristömyrkyt lisäisivät transsukupuolisten yksilöiden syntymistä maailmaan.

”Sellainen tutkimus on transfobista ja eugenistista ja herättää median myötä niin kutsuttua transpaniikkia”, Ala-Ruona toteaa.

Tekeillä olevassa esityksessä Ala-Ruona spekuloi väitteellä: Jos ympäristösaasteilla todella olisi yhteys transsukupuolisuuteen, millainen suhde Ala-Ruonalla olisi silloin niihin? Voisiko lavalle tuotua, saasteita symboloivaa autoa pitää jonkinlaisena transsukupuolisen vanhempana?

Lavalle tuotu auto symboloi myös kompleksista halun kohdetta. Länsimaisessa kulttuurissa auto on eräänlainen sosiopoliittinen näyttämö, jolla toisinnetaan ja murretaan muun muassa sukupuolirooleja: Kuka ajaa ja mitä ajaa ei ole yhdentekevää.

Transkokemuksen lisäksi esityksen taustalla on toinenkin henkilökohtainen juonne, sillä Ala-Ruonan isä kuoli hiljattain keuhkosyöpään.

”Uutiset saasteiden vaikutuksista terveyteen eivät kuitenkaan vaikuta saavan samanlaista huomiota mediassa kuin saasteiden väitetyt queeriyttävät vaikutukset saavat.”

Ala-Ruona toimii teoksen käsikirjoittajana, esiintyjänä ja työryhmän vetäjänä. Lavalla Ala-Ruonan kanssa nähdään tanssija-koreografit Charlie Laban Trier ja Raoni Muzho Saleh. Dramaturgiasta vastaa Even Minn, äänisuunnittelusta Kaino Wennerstrand, lavastuksesta ja puvustuksesta Teo Paaer ja valosuunnittelusta Heikki Paasonen. Esityksen tuottaa Sanna Ritvanen, ja esitystä on ennakkotuottanut Jonni Korhonen. Taiteellisena kanssakeskustelijana Ala-Ruonalle toimii kuraattori Remi Vesala.

Tarkempaa aivostimulointia algoritmeilla

Aivostimulaatiota on käytetty hoitokeinona vakavan masennuksen ja aivohalvauksen kaltaisiin sairauksiin, joissa tiettyjen hermoverkostojen toiminta on häiriintynyt. Hoidossa potilaan aivojen yhteen osa-alueeseen kerrallaan johdetaan sähkövirran avulla magneettipulssi.

Tulokset vaihtelevat paljon potilaasta riippuen. Syyksi vaihtelulle arvellaan sitä, että aivojen stimulaation aikainen tila vaikuttaa lopputulokseen.

”Toiveena on, että potilaille voidaan tarjota tehokkaampaa hoitoa tulevaisuudessa”, sanoo Aalto-yliopiston neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitoksen väitöskirjatutkija Hanna Pankka.

Hän on osa tutkimusryhmää, joka kehittää uudenlaista magneettistimulaatiolaitetta. Uuden polven laitteen avulla olisi mahdollista stimuloida samanaikaisesti useampaa aivojen osa-aluetta, ja Pankan työstämän algoritmin avulla ennustaa stimulaatioon sopivia hetkiä aivosähkökäyrädatan pohjalta. Arvio on, että hoitoa voitaisiin tehostaa esimerkiksi ajoittamalla stimulaatio hetkeen, jolloin kaksi aivoaluetta kommunikoivat keskenään.

Filosofian kandidaatin tutkinnon ja laajan psykologian sivuaineen lukenut Pankka päätyi tekemään tekoälytutkimusta ja neurotiedettä yhdistäneen maisterintutkintonsa Hollantiin. Aalto-yliopiston tohtoriohjelmassa yhdistyivät kiinnostus syväoppimiseen ja aivotutkimukseen. Nyt Pankalla on alkamassa väitösopintojensa kolmas vuosi.

”Tähän asti olen keskittynyt algoritmien rakentamiseen, mutta odotan eniten hetkeä, jolloin laite käynnistetään ja näen oman algoritmini ensimmäistä kertaa toiminnassa.”

Keinoja viherpesun tunnistamiseen

Maapallon materiaaliset rajat vaativat ensisijaisesti kulutuksen vähentämistä. Jäljelle jäävän kuluttamisen tulisi puolestaan olla mahdollisimman vastuullista.

”Jotta tämä olisi mahdollista, kuluttajien tulisi tietää enemmän tuotteiden ja palveluiden taustalla olevista arvoketjuista, kuten päästöistä sekä ihmisoikeuskysymyksistä ja perustaa päätöksensä tiedon pohjalle”, sanoo Eettisen kaupan puolesta ry:n (Eetti) globaalikasvatuksen asiantuntija Minna Laakso.

Laakson mukaan Eetti ry:ssä ajatellaan, että vastuun ei tulisi olla kuluttajien harteilla, vaan yritysten tulisi viestiä avoimesti ja läpinäkyvästi toimintatavoistaan. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että epämääräisten tai harhaanjohtavien vastuullisuuväittämien hyödyntäminen markkinoinnissa on yleistä, ja että vastuullisuusväittämien kirjo on laaja. Näitä katteettomia tai harhaanjohtavia viherväittämiä kutsutaan viherpesuksi.

”Viherpesu voi näyttäytyä esimerkiksi siten, että puhutaan ’Suomen vastuullisimmasta’ tuotteesta, mutta ei anneta riittäviä perusteluita, miksi näin on.”

Nykypäivän koululaiset ovat lähitulevaisuuden kuluttajia, joiden olisi tärkeää oppia suhtautumaan kriittisesti yritysten viherväittämiin. Myös opetussuunnitelmat korostavat mediakasvatuksen ja mainoslukutaidon merkitystä. Esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelman 7.–9. luokan laaja-alaisen tavoitteen “Itsestähuolehtiminen ja arjen taidot” mukaan oppilaita tulisi ohjata tarkastelemaankulutustottumuksiaan kestävän tulevaisuuden näkökulmasta ja mainosviestintääanalyyttisesti. Lukion opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen taidoissa painotetaan opiskelijan kykyä arvioida tiedon luotettavuutta ja ymmärrystä siitä, miten ihmisten toiminta tulee sovittaa luonnonvarojen kestävään käyttöön.

Eetti ry on järjestänyt viherpesuaiheisia työpajoja opettajille ympäri Suomea, mutta kysyntää on enemmän kuin mitä yhdistys pystyy tarjoamaan. Sen vuoksi tekeillä on nyt yhdessä Nuorten Akatemian ja Taksvärkki ry:n kanssa toteutettava opas viherpesun tunnistamiseen. Oppaan kirjoittamisesta vastaa Eetti ry:n vastullisuusasiantuntija Anniina Nurmi. Minna Laakso puolestaan vastaa siitä, että asiantuntijatieto saadaan käännettyä kasvattajille ja nuorille toimivaan muotoon. Syksyllä 2023 julkaistavan oppaan suunnitteluun osallistuu myös kasvattajia ja nuoria.