Belgialaisen Marjolijn Dijkmanin In Our Hands -videoteoksessa seurataan käsien mystistä koreografiaa. Kuva: Krisitina Ollek.
juttu
4.9.2023
Korttitemppuja, kuvataidetta ja muita illuusioita
Keravan Sinkka-museo tutkii kummimuseotoiminnan tuella taiteen ja taikuuden rajapintoja. Esimerkiksi monet nykyisen elokuvakerronnan keinoista ovat alkujaan taikureiden kehittämiä.
Pablo Picasson kuuluisan heiton mukaan taide on valhe, joka auttaa meitä ymmärtämään totuuden. Taide perustuu jollain tavalla illuusioon, ja vaikuttava taidekokemus syntyy aina lopulta mielikuvituksen avulla.
Keravan Taide- ja museokeskus Sinkkaan aukeaa syyskuun alkupuolella näyttely, joka yhdistää taiteen toisenlaiseen illuusioon – taikuuteen. Taikaa!-näyttelyn taiteilijat ovat taiteen ja taikuuden ammattilaisia, jotka tuovat museoon muun muassa mekaanisia taikakoneita, ulospääsyä etsivän kummituksen ja loppumattoman peililabyrintin.
”Ajatuksena on tutkia, miten taikuus voi olla myös taidetta. Taiteessa ja taikuudessa on paljon leikkauspintoja, vaikkei se olekaan monelle niin ilmeistä”, näyttelyn kuratoinut Kalle Nio sanoo.
Nio itse on tottunut luovimaan eri taiteenalojen välimaastossa. Hän on kuvataiteilija, taikuri ja teatteriohjaaja, joka hyödyntää työssään kokeellista elokuvaa, näyttämötaikuutta, sirkusta ja visuaalista teatteria.
Ihmisten käsitys taikureista on Nion mukaan yhä kapea, vaikka taikuuden kenttä on viime vuosina monipuolistunut ja saanut paljon uusia muotoja. Taikaa!-näyttelyn yksi kantava ajatus on tehdä näkyväksi sitä, että taikurit voivat olla muutakin kuin kepeitä hassuttelijoita, ja heidän käyttämänsä keinot ovat mielenkiintoisia myös taiteen näkökulmasta.
”
On mielenkiintoista pohtia, miksi jokin asia tuntuu meistä taikuudelta ja toinen ei.
”Ihmismielellä on tarve uskoa johonkin mahdottomaan. Taikurit tietävät, että ihmistä on vaikea huijata, mutta helpompaa on saada ihminen huijaamaan itse itseään”, Nio sanoo.
Taikuudessa käytetään tiettyjä vihjeitä tai elementtejä, joiden avulla ihmiset luovat päässään mysteerin.
”Sama tapahtuu tavallaan myös kuvataiteessa, kun katsojat luovat teoksesta jotain pintatasoa suurempaa omassa päässään.”
Analyysia ja lumousta
Taikaa! -näyttelyn teokset saapuvat Sinkkaan eri puolilta maailmaa. Osa on tehty näyttelyä varten, osa on Nion bongauksia kansainvälisistä näyttelyistä, joita hän on kierrellyt aktiivisesti jo vuosia. Yhteensä mukana on 18 taikuuden ja kuvataiteen tekijää kymmenestä eri maasta.
Tavoitteena on ollut luoda museoon kokonaisuus, joka pohtii analyyttisesti taikuuden tematiikkaa mutta luo tilaa myös vilpittömälle lumoukselle ja hämmästykselle. Näyttely jakautuu löyhästi kolmeen osaan.
Yksi painopiste on liikkuvan kuvan ja taikuuden suhde. Teema kytkeytyy vahvasti ajankohtaisiin kysymyksiin: käytämme ison osan ajastamme tuijottaen ruutuja ja videoita, ja erilaiset kuvamanipulaatiotekniikat ja -huijaukset kehittyvät jatkuvasti.
Elokuva kuitenkin kytkeytyy myös historiallisesti taikuuteen. Alun perin liikkuva kuva oli taikatemppu.
”Monet nykyisen elokuvakerronnan keinoista ovat alkujaan taikureiden kehittämiä. Elokuvia katsotaan yhä juuri teattereissa, koska ihmiset tottuivat katsomaan niitä taikateattereissa”, Nio kertoo.
Gregory Barsamian tuo Sinkkaan New Yorkista valtavan, kolmiulotteisen zoetroopin, jonka pinnalla olevat veistokset heräävät eloon. Kuva: Kinetica Museum
Näyttelyssä elokuvan ja taikuuden rinnakkaisia historioita valaisee esimerkiksi Gregory Barsamian, joka tuo Sinkkaan New Yorkista valtavan, kolmiulotteisen zoetroopin. Pyörivään sylinteriin katsottaessa sen pinnalla olevat veistokset heräävät eloon ja lähtevät liikkeelle.
Ranskalainen Etienne Saglio tekee tilaan ”ihan oikean” kummituksen, joka lentelee näyttelyssä ympäriinsä.
Kurkistus verhon taakse
Sinkassa myös raotetaan illuusion verhoa ja paljastetaan taikureiden salaisuuksia. Näyttelyyn liittyvissä taikanäytöksissä Suomen tunnetuimpiin taikureihin kuuluva Miika Pelkonen esittää korttitemppua nimeltä The Trick That Cannot Be Explained. Kanadalaisen Dai Vernonin kuuluisaksi tekemän tempun juju on se, että se on täysin improvisoitu.
”Taikurin pitää löytää pakasta katsojan kortti, mutta etukäteen ei ole mitään selvää suunnitelmaa. Tilanteessa pitää kokeilla erilaisia tekniikoita ja luottaa myös sattumaan, mutta hyvä taikuri saa sen toimimaan joka kerta.”
Osa teoksista pohtii taikuuden syvempää olemusta ja käsitteen rajoja. Belgialaiselta Marjolijn Dijkmanilta nähdään muun muassa In Our Hands -videoteos, joka seuraa käsien mystistä koreografiaa. Videolla pyhinä pidettyihin, esimerkiksi papin tekemiin käsiliikkeisiin yhdistyy arkisia eleitä, kuten pankkitunnuksen näppäilyä. Antoine Terrieux’n teoksessa maagiset huonekasvit liikkuvat itsestään.
”On mielenkiintoista pohtia, miksi jokin asia tuntuu meistä taikuudelta ja toinen ei. Nyky-yhteiskunnassa on paljon asioita, joiden toimintaa emme ehkä täysin ymmärrä, mutta ne ovat silti meille normaaleita juttuja”, Nio sanoo.
Pitkäaikainen haave todeksi
Sinkka on tehnyt aiemminkin kuvataiteen rajamailla liikkuvia näyttelyitä, ja museonjohtaja Arja Elovirran mukaan Taikaa! sopii hyvin jatkumoksi samaan linjaan. Näyttelyn toteuttaminen on ollut Elovirran ja Nion yhteinen haave yli kymmenen vuotta. Idea syntyi jo vuonna 2012, kun Keravan taidemuseo toimi vielä Saviolla Klondyke-talossa.
”Kalle ja hänen maagiset teoksensa olivat mukana taidemuseon muuton kunniaksi järjestetyissä läksiäisjuhlissa. Juttelimme ja innostuimme ajatuksesta tehdä suurempi kokonaisuus Sinkkaan”, Elovirta kertoo.
Aikoinaan suunnitelma jäi idean tasolle, koska kunnianhimoiseen ja suuritöiseen kansainväliseen kokonaisuuteen ei yksinkertaisesti ollut resursseja. Vuosien varrella ajatus taikateemasta on kuitenkin säännöllisesti putkahdellut esille. Nyt näyttely toteutuu Jenny ja Antti Wihurin rahaston kuvataiteen kummimuseotoiminnan tuella.
Teknisesti taikaelementtejä sisältävän näyttelyn rakentaminen on haastavaa – varsinkin, kun mitään vastaavaa ei ole Suomessa ennen tehty.
”Emme ihan vielä tiedä, miten kaikki toimii. Mutta toivon ja luulen, että tästä syntyy jotain ennennäkemättömän hienoa”, Elovirta toteaa.
Taikaa!-näyttely on yleisölle avoinna Keravan Taide- ja museokeskus Sinkassa 9.9.2023–7.1.2024.
Kuvataiteen kummimuseotoiminta on Jenny ja Antti Wihurin rahaston vuonna 2017 aloittama kuvataiteen tukimuoto. Sen tarkoituksena on elävöittää kuvataidetoimintaa eri puolilla Suomea tarjoamalla museoille mahdollisuus uusiin kokeiluihin niukkojen määrärahojen ulkopuolella.
Vuoteen 2022 saakka ohjelma toimi kutsuperiaatteella. Vuonna 2021 ohjelman kolmannelle kierrokselle valittiin Sinkan lisäksi Kouvolan Poikilo-museot.
