Kuva: Miikka Pirinen

juttu

16.12.2020

Haastattelussa uudet kuvataideostajat Marja Kanervo ja Patrik Nyberg

Marja Kanervo ja Patrik Nyberg pitävät hyvänä periaatteena säätiön entisen taideostajan näkemystä ostaa kuvataidetta sydän edellä ja järki perässä. Taideostojen lisäksi kuvataidelautakunnan uudet asiantuntijajäsenet pääsevät pohtimaan, miten säätiö voi tukea suomalaista kuvataidekenttää.

Jenny ja Antti Wihurin rahaston kuvataidelautakunnan uusina asiantuntijajäseninä aloittivat vuoden lopulla filosofian tohtori Patrik Nyberg ja kuvataiteilija Marja Kanervo.

Amanuenssi Nyberg toimii vaihtuvien näyttelyiden kuraattorina Nykytaiteen museo Kiasmassa. Marja Kanervo on työskennellyt kuvataitelijana 1980-luvulta lähtien. Koulutukseltaan hän on taidemaalari mutta keskittynyt urallaan tilateoksiin ja installaatioihin.

Kuvataidelautakunta suunnittelee säätiön kuvataidetoimintaa. Lautakunta muun muassa ehdottaa residenssitaiteilijoita säätiön hallitukselle ja kehittää säätiölle uusia toimintamuotoja kuvataiteen alalla. Asiantuntijajäsenten kenties näkyvin ja tunnetuin rooli on säätiön kuvataidekokoelman kartuttaminen.

Nyberg ja Kanervo ovat uuden äärellä. Vaikka Kiasma on Suomen suurimpia nykytaiteen ostajia, ei Nyberg ole ollut mukana museon hankintalautakunnassa. Hän odottaakin, että pääsee hyödyntämään asiantuntijuuttaan julkisen kokoelman rakentamisessa. Myös Kanervolle kutsu kuvataidelautakunnan jäseneksi tuli hyvään saumaan.

”On olo, että on aikaa ja energiaa keskittyä tähän”, Kanervo sanoo.

Ostajat saavat paljon vapautta

Rovaniemen taidemuseolle lahjoitettu Jenny ja Antti Wihurin rahaston taidekokoelma on yksi Suomen suurimmista. Yli 3400 teosta käsittävään kokoelmaan ostetaan suomalaista nykytaidetta noin 300 000 eurolla vuodessa eli noin 50-70 teosta. Kokoelman teokset löytävät tiensä yleisön nähtäväksi Rovaniemen taidemuseon vaihtuvien näyttelyiden kautta. Museo myös lainaa teoksia näyttelyihin ympäri Suomea.

Säätiö ei aseta tarkkoja vaatimuksia sille, millaista kuvataidetta kokoelmaan tulisi ostaa. Asiantuntijoille annettu vapaus on haaste.

”On mielenkiintoista, että saa ja joutuu ajattelemaan pitkälle sitä, mikä on sellaista, jonka tulisi päätyä julkiseen kokoelmaan”, Nyberg sanoo.

Miten Nyberg ja Kanervo aikovat asiaa lähestyä?

“Sellaista mikä vetoaa, puhuttelee ja tuntuu intuitiivisesti kiehtovalta alkaa tutkia tarkemmin”. Nyberg pohtii.

Hän ei pidä subjektiivisuutta ongelmana.

“En pidä itseäni niin ainutlaatuisena, ettei jokin mikä kiehtoo minua, voisi kiinnostaa jotakuta muutakin.”

Mutta on pohdittava muitakin seikkoja: mitä kokoelmassa on jo entuudestaan, mahdollistavatko tilat ja tekniikka teoksen esittämisen ja kestääkö teos aikaa.

Vaikka teos olisi ajankohtainen ja resonoisi tämän hetken todellisuuden kanssa, tulisi Marja Kanervon mukaan teoksesta löytyä muitakin tasoja.

“Teoksesta täytyy löytyä jotain, joka voi nousta myöhemmin esiin”, Kanervo sanoo.


“En pidä itseäni niin ainutlaatuisena, ettei jokin mikä kiehtoo minua, voisi kiinnostaa jotakuta muutakin.”

Kanervo ja Nyberg pitävät hyvänä ohjenuorana säätiön pitkäaikaisen taideostajan Leena Peltolan lausahdusta mennä sydän edellä ja järki perässä.

Toisaalta kuvataiteen monipuolistuessa ja sen rajojen määrittyessä jatkuvasti uudelleen nousee Kanervon ja Nybergin pohdittavaksi yhä enenevässä määrin asioita, joilla Peltolan ei ehkä tarvinnut vaivata päätään.

On esimerkiksi olemassa taidetta, jonka ominaisuus on, että se katoaa. Kanervo pohtiikin, millainen rooli jää taiteelle, jota ei ole tarkoituskaan museoida.

”Mitä jää eri aikakausista jäljelle? Unohtuvatko sellaiset teokset kokonaan? Nekin (teokset) saattavat olla tärkeitä.”

Tehtävässä onnistuminen vaatii keskinäistä luottamusta

Tänä syksynä tehtävässä aloittaneet Kanervo ja Nyberg ovat kokeilleet erilaisia tapoja työskennellä yhdessä: he ovat kiertäneet gallerioita yhdessä ja erikseen sekä soitelleet kutkuttavista teoksista. On jo ehtinyt käydä niinkin, että kumpikin oli tahoillaan käynyt katsomassa näyttelyn ja tietämättä toisen ajatuksista tykästynyt samaan teokseen.

Vaikka Marja Kanervoa ja Patrik Nybergiä pyydettiin tehtävään erikseen, olivat he toisilleen entuudestaan tuttuja. Vuonna 2013 Nyberg kuratoi Kanervon laajan näyttelyn Kiasmaan ja toimitti Kanervon urasta julkaisun. Yhteistyö oli antoisaa. Siksi kumpikin ilahtui kuullessaan, kuka työpariksi olisi tulossa. Tehtävässä onnistuminen nimittäin vaatii keskinäistä luottamusta ja toimivaa dynamiikkaa.

Koska työ on vasta alkumetreillä, on joihinkin asioihin vielä liian varhaista odottaa vastausta: esimerkiksi siihen, mitä tehdään, jos ollaan jostakin teoksesta kovasti eri mieltä.

“Tehdään uusi haastattelu vuoden päästä”, Kanervo ehdottaa.

Tehdään vaan!

Mikä kuvataidelautakunta?

Kuvataidelautakunta, entinen taideostolautakunta, suunnittelee säätiön kuvataidetoimintaa. Se ostaa kuvataidetta Jenny ja Antti Wihurin rahaston taidekokoelmaan ja tekee ehdotukset säätiön hallitukselle alueellisen kummitoiminnan kohdemuseoista ja taiteilijavalinnoista residensseihin. Lisäksi lautakunta kehittää säätiölle uusia toimintamuotoja kuvataiteen alalla.

Kuvataidelautakuntaan kuuluu kaksi asiantuntijajäsentä, joista toinen on ollut perinteisesti taidehistorioitsija ja toinen kuvataiteilija. He ostavat kuvataidetta säätiön hallituksen asettaman määrärahan puitteissa. Aiempina asiantuntijajäseninä ovat toimineet dosentti Liisa Lindgren, professori Leena Peltola, kuvanveistäjä Pekka Kauhanen, taidemaalari Jukka Mäkelä ja taidemaalari Tapani Raittila. Tehtävä on luottamustoimi.

Kanervon ja Nybergin lisäksi lautakunnan nykyiseen kokoonpanoon kuuluvat säätiön hallituksen jäsen dosentti Leena Svinhufvud, asiamies Arto Mäenmaa  ja puheenjohtajana ekonomi Harri Tilli.

LUE LISÄÄ