Näin tutkija Kari Vaahtomeri selvittää solujen “liikennesääntöjä”
Kari Vaahtomeri johtaa Wihurin tutkimuslaitoksen imusuonen endoteelin ja valkosolujen välisen viestinnän tutkimusryhmää. Hän kertoo, millaista on etsiä soluista merkkejä, jotka voivat muuttaa ymmärrystämme kehon toiminnasta.
”Minua kiinnostaa solujen toiminnan perusmekanismit. Tällä hetkellä tutkimusryhmäni selvittää sitä, miten solujen oikea-aikaista liikkumista ohjataan ihmisen kehossa.
Esimerkiksi ihmisalkion kehityksessä on kriittistä, että solumassojen pitää pystyä liikkumaan ja olemaan kehityksen kannalta oikeassa paikassa juuri tietyllä hetkellä. Myös vastustuskyky eli immuniteetti perustuu siihen, että kun elimistö reagoi bakteereihin ja viruksiin, immuunisolujen pitää pystyä vaeltamaan tehokkaasti imusolmukkeisiin tai ongelmapaikalle.
Me tutkimme erityisesti sitä, kuinka niin kutsutut imusuonen endoteelisolut ohjaavat antigeenejä esittelevien immuunisolujen kulkua ääreiskudoksista imusolmukkeeseen.
Endoteelisolut toimivat ikään kuin tienviittoina erittämällä proteiineja, joiden pitoisuuseroja immuunisolut seuraavat löytääkseen oikeaan paikkaan. Ne eivät kuitenkaan huuda ohjetta voimakkaasti, vaan säätelevät näitä kemiallisia vihjeitä hyvin hienovaraisesti. Olemme esimerkiksi havainneet, että immuuunisolut kulkevat imusuoneen tietyistä, toistuvista kohdista. Juuri näissä kohdissa endoteelisolut ilmentävät erityisiä “vihjeproteiineja”, jotka ohjaavat solujen sisääntuloa ja tekevät prosessista tarkasti säädellyn.
Immuniteetti on avain monen sairauden hoitoon
Olemme jo pitkään tienneet, että nopeasti liikkuvien immuunisolujen, erityisesti dendriittisolujen määrä imusolmukkeessa on suoraan yhteydessä siihen, kuinka tehokas hankittu immuniteetti on.
Jos ymmärrämme paremmin, miten elimistö säätelee näiden solujen kulkua ääreiskudoksista imusuoniin ja edelleen imusolmukkeisiin, voisimme tulevaisuudessa mahdollisesti myös lääkkeillä joko tehostaa tai hillitä tätä prosessia. Hillitseminen on usein helpompaa ja voi olla hyödyllistä esimerkiksi autoimmuunisairauksissa tai elinsiirtojen hyljinnän estossa.
Mario Karam (vasemmalla) on yksi Kari Vaahtomeren tutkimusryhmässä työskentelevistä väitöskirjatutkijoista. Kuva: Elias Ervast
Paljon vaikeampaa on prosessin tehostaminen, mutta siihen pyritään, sillä immuniteetti on keskeinen lähes kaikissa sairauksissa, kuten syövissä. Myös esimerkiksi rokotteet perustuvat juuri siihen, että niiden sisältämä antigeeni pääsee imusolmukkeeseen mahdollisimman tehokkaasti. Siksi näiden perusmekanismien ymmärtäminen voi olla avain moneen eri terveyteen ja sairauden hoitoon liittyvään asiaan.
Jatkuvasti kehittyvä teknologia määrittelee paljon tutkimustamme ja sen rajoja. Kullakin teknologialla voi etsiä vastauksia kysymyksiin vain tiettyyn pisteeseen saakka.
Teknologiset kehitysloikat mahdollistavat sen, että pääsemme kysymään niitä kysymyksiä, joita ei ole ehkä aiemmin ollut mahdollista esittää, koska siihen ei ole ollut välineitä.
Mikroskoopeissa merkittävää kehitystä on tapahtunut kahteen suuntaan: nykyisin voimme kuvata, mitä vaikkapa elävän hiiren sisällä tapahtuu. Toisaalta myös se, miten pieniä asioita voimme katsoa, on parantunut paljon. Nyt pystymme tutkimaan mikroskoopilla esimerkiksi sitä, miten yksittäinen proteiini käyttäytyy solussa.
Yllätykset mikroskoopilla ovat työn suola
Teemme perustutkimusta, mikä tarkoittaa usein aika mekaanista työtä: istutaan tuntitolkulla mikroskoopilla pimeässä huoneessa ja toistetaan samoja kokeita yhä uudestaan. Työn suola ovat ne harvat hetket, kun mikroskoopin alla paljastuu jotain merkittävää.
Usein on jonkinlainen ennakkoajatus tai toive siitä, mitä voisi löytyä, mutta välillä tulee myös täysiä yllätyksiä, koska ei vielä täysin ymmärretä, mitä soluissa tai kudoksissa oikeasti tapahtuu. Silloin usein heti tajuaa, että nyt ollaan jonkin merkittävän äärellä, varsinkin jos ero kontrolliin on selvä.
Päässä alkaa saman tien pyöriä, mitä löydös voisi tarkoittaa ja mihin se voisi johtaa. Se ilo ei ole vain itse havainnosta, vaan myös siitä oivalluksesta, että tästä voi avautua jotain isompaa. Todella merkittäviä, koko tutkimusta eteenpäin vieviä havaintoja on uralla lopulta aika vähän – ehkä vain muutamia. Juuri ne ovat niitä suurimpia hetkiä, kun jo mikroskoopilla nähdessä alkaa hahmottua, että tästä voi oikeasti aueta uusi suunta koko työlle.”
Wihurin tutkimuslaitos
Wihurin tutkimuslaitos on Jenny ja Antti Wihurin rahaston perustama ja ylläpitämä tutkimuslaitos, joka on keskittynyt sydän- ja verisuonitautitutkimukseen. Tutkimuslaitos toimii Meilahden kampusalueella sijaitsevan lääketieteen tutkimus- ja opetuskeskus Biomedicum Helsingin tiloissa. Sen johtajana toimii vuoden 2024 alusta lähtien professori Taija Mäkinen.
Wihurin tutkimuslaitoksen sisällä toimii vuonna 2026 seitsemän itsenäistä tutkimuslinjaa, ja vakituisen henkilökunnan lisäksi tutkimuslaitos tarjoaa muun muassa tohtorikoulutettaville mahdollisuuksia osallistua tutkimukseen. Tutkimuslaitos tekee monipuolista yhteistyötä suomalaisten sekä kansainvälisten tutkimusryhmien kanssa ja toimii useissa kansainvälisissä tutkijaverkostoissa.
