Maija Albrecht viittaa teoksillaan luonnontieteellisiin kuvituksiin, mutta vapauttaa itsensä totuudessa pysymisestä. Teos saattaa saada alkunsa Albrechtin näkemästä linnusta tai kasvista, mutta matkan varrella alkuperäinen malli unohtuu.

Inkoossa asuva kuvataiteilija ja taidegraafikko Maija Albrecht on Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Lapin yliopiston yhteisen ohjelman seuraava vieraileva kutsutaiteilija. Hän aloittaa helmikuun puolessa välissä kolmen kuukauden työskentelyjakson Rovaniemellä. Albrecht tunnetaan erityisesti luontoaiheisista kuivaneulapiirroksistaan.

Luonnontieteelliset kuvitukset ovat teosten alkusysäys

Taidegrafiikan historia johdatti Maija Albrechtin hänen nykyisten teostensa aiheiden äärelle. Luonnontieteellisissä kuvituskuvissa häntä puhutteli ihmisen yritys ymmärtää ja toisaalta tarve järjestää ja luokitella luontoa.

“Luonnossa on kuitenkin paljon sellaista, jolle ei ole selitystä”, Albrecht sanoo.

Vaikka tieteellinen kuvasto puhutteli tuolloin Kuvataideakatemiassa opiskellutta Albrechtia, ei hän tiennyt, miten käyttää sitä hyväksi hänen omassa taiteessaan.

Muutto Inkoon Degerbyhyn oli ratkaiseva. Uuden kotitalon työhuoneen ikkunasta avautui näkymä metsään ja sen kasvien ja eläinten elämään. Ikkunasta Albrecht saattoi seurata läheltä vuodenkiertoa. Metsän aiheet löysivät pian tiensä teoksiin.

Albrechtin herkissä kuivaneulapiirroksissa esiintyy yksityiskohtaisia varislintuja, tiaisia ja kieloja, jotka näyttävät tottumattoman katsojan silmään “oikeilta”. Tosiasiassa teoksen linnulla saattaakin olla pidempi nokka kuin alkuperäisellä mallilla tai kasvin lehdet ja kukka olla eri paria keskenään.

Albrechtin mukaan hänen teostensa ei ole tarkoitus olla realistisia lajikuvauksia. Sen sijaan niitä voi ajatella henkilökuvina, joissa linnut tai kasvit esitetään ennemmin yksilöinä kuin lajinsa edustajina. Joskus hän saattaa lähteä liikkeelle jostain näkemästään linnusta tai kasvista, mutta sitten unohtaa matkan varrella alkuperäisen mallinsa.

Osassa teoksista mukana on selvästi havaittavia surrealistisia piirteitä. Teoksessa “Vaihtoehtoisia tapoja nähdä” (2016) linnun silmä onkin yksi helmistä helminauhassa, jonka pää johtaa linnun suuhun.

Albrechtin mielestä on tärkeää huomata, että ihminen ei vain tarkkaile ja luokittele ylhäältä päin muuta luontoa, vaan on itsekin osa kaikkea.

“Joskus kun astun ulos kotipihassa, korppi selvästi ilmoittaa lajitovereilleen, että nyt tuolta tulee ihminen.”

Kuivaneulapiirros opettaa edelleen

Kuivaneulapiirros on ollut Albrechtin pääasiallinen ilmaisukeino lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Kuivaneulapiirroksessa terävällä piikillä piirretään kuparilaattaan, joka vedostetaan kuvaksi.

Albrechtin mukaan tekniikan viehätys perustuu siihen, että opittava ei lopu ikinä — aina voi hallita neulaa paremmin ja vähentää sattuman osuutta.

“Tekniikka on jollakin tapaa sokea. Kun kuparilevyyn vetää viivan, ei se näytä miltään. Ei ole väriä, vain ura. Se menee keholliseen tietoon.”

Kuivaneulapiirrosta käytetään usein ekspressiivisessä ja rajussa ilmaisussa. Albrechtin tapa tehdä on rauhallinen ja tarkka.

“Tekniikka ei itsessään vaadi pikkutarkkuutta mutta kuvamaailmani tarvitsee sitä.”

Taiteilijasta on sääli, kuinka vaikeaa on välittää kokemus grafiikan tekemisen fyysisyydestä katsojalle. Fyysisyys katoaa viimeistään siinä vaiheessa, kun teos laitetaan gallerian seinälle lasin taakse.

Siksi Albrecht on tehnyt joitakin esinetaideteoksia. Esimerkiksi taiteilijakirja “Rakasta minua nyt” (2014) ei lähtenyt liikkeelle kirjan ajatuksesta, vaan siitä, mitä tapahtuu kokemukselle, jos kuvaa pitääkin taitella.

Residenssissä valmistuu uusia teoksia pidemmän hiljaisen kauden jälkeen

Albrechtin mukaan hänen työskentelyään “rytmittää kypsyttelyn ja tekemisen kaudet”. Nyt takana on tavallista pidempi kausi, jonka aikana hän ei ole tehnyt uusia teoksia. Rovaniemelle Albrecht lähtee valmistelemaan uutta näyttelyään  täynnä energiaa.

“Residenssi tulee ajallisesti loistavaan saumaan.”

Mustavalkoisesta ilmaisustaan tunnettu Albrecht suunnittelee jatkavansa Rovaniemellä kokeiluja akvarelliväreillä. Hän aikoo myös esitellä vanhempia teoksiaan Galleria Valossa. Se on hänen ensimmäinen näyttelynsä Pohjois-Suomessa.

Paikka pohjoisessa – vierailevat kutsutaiteilijat Rovaniemellä

Jenny ja Antti Wihurin rahasto on järjestänyt yhdessä Lapin yliopiston kanssa kutsutaiteilijoiden stipendiohjelmaa vuodesta 1995. Rovaniemelle lähtee vuosittain kaksi taiteilijaa kolmen kuukauden jaksoiksi.

Kutsutaiteilija saa Wihurin rahastolta 13 000 euron työskentelystipendin kolmeksi kuukaudeksi ja Lapin yliopistolta työskentely- ja asumistilat. Stipendin turvin kutsutaiteilija saa mahdollisuuden täydelliseen työrauhaan ja intensiiviseen keskittymiseen pohjoisen luonnon keskellä. Hän pääsee myös vuorovaikutukseen yliopistoyhteisön ja muun ympäröivän kulttuurin kanssa.

Rovaniemen kutsutaiteilijaa ehdottaa Wihurin rahaston taideostolautakunta.

Kuvat: Sakari Piippo