Seppo Hovi on viihdyttänyt suomalaisia musiikin ja puheen avulla jo kuudenkymmenen vuoden ajan. Rahaston tunnustuspalkinto on tunnustus sielukkaalle esiintyjälle, jonka inspiraation lähde on suomalaisuus.

Seppo Hovin tunnistaa lähes jokainen suomalainen, kuten myös haastattelukahvilan työntekijät, jotka supattavat keskenään, kun näkevät hänet ulkona. Seitsemänkymmentä vuotta täyttävä Hovi sai Jenny ja Antti Wihurin rahaston tunnustuspalkinnon tunnustuksena ansiokkaasta työstä musiikin alalla. Pukuun pukeutunut Hovi kävelee rivakasti lokakuisena lauantai-iltapäivänä kalliolaiseen kahvilaan ja sanoo esiteltyään itsensä, että kyllä tilanne sittenkin vaati puvun ja kravatin.
”Tällaisia palkintoja ei kuitenkaan ihan joka päivä saada!” hän huudahtaa.

Istuuduttuaan hän silminnähden ärsyyntyy, kun stereoista soi kovaääninen tanssimusiikki.
”Minusta joka tilanteeseen sopii tietty musiikki. Alan automaattisesti kuunnella tätä musiikkia ja minun on vaikea keskittyä!” hän toteaa.
Pian Hovi kuitenkin pehmenee, eikä oikein malttaisi puhua itsestään – hän on enemmän kiinnostunut ympärillään olevista asioista. Tuo kiinnostus on muun muassa saanut hänet nauhoittamaan kuluneen viikon aikana 21-osaisen radio-ohjelman, joka käsittelee Suomen tapahtumia vuosina 1938-1948. Radio-ohjelmassa kuvataan sota-aikaa ja mitä se tarkoitti suomalaiselle kulttuurille: kirjallisuudelle ja musiikille. Kuvatakseen ajan tunnemaisemaa Hovi kertoo yrittäneensä eläytyä itse poikkeuksellisiin olosuhteisiin ja tarkastella ilmiötä ikään kuin sisältäpäin. Radio-ohjelma on purkitettu ja nyt hän valmistautuu 70-vuotisjuhlakonserttiinsa Jaakko Ryhäsen ja Pentti Lasasen kanssa.

Seppo Hovi on ollut julkisuudessa oikeastaan koko ikänsä. Hovi aloitti uransa jo 50-luvulla lastenradiossa ja teki myös lasten rooleja aikuisten kuunnelmiin. Aikaisemmin lapsirooleissa oli käytetty aikuisia, jotka muuttivat ääntään roolia varten. Nuo polvihousuihin pukeutuneet ”lapset” ovat kyllä aika erilaisia kuin ne, joita meidän pihalla näkee, hän tuumi pienenä poikana ennen kuin aloitti itse roolien näyttelemisen.
”Imin sieltä paljon vaikutteita. Pentti Siimes nauratti meitä lapsia niin paljon, ettemme saaneet sanaa suustamme”, hän muistelee.

Hovin muusikkoisä Onni Hovi huomasi poikansa esiintymishalun ja musikaalisuuden jo varhain ja päätti tarjota hänelle parhaan mahdollisen musiikkikoulutuksen mitä Suomessa voi saada. Hovi opiskeli pianonsoittoa Sibelius-akatemian nuoriso-osastolla koko oppikoulun ajan. Isä suositteli myös opettelemaan hanurin soittoa, sillä kahden instrumentin soittajille löytyisi aina enemmän keikkaa.
”Olen ennen kaikkea pianisti ja sellainen haluankin olla, vaikka olen levyttänyt hanurilla ehkä jopa enemmän kuin pianolla”, hän sanoo.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Hovi soitti Sibelius-akatemian rehtori Taneli Kuusistolle ja pyysi saada siirtyä aikuisopetuksen puolelle. Muuten vaatimattomalta vaikuttava Hovi hymähtää olevansa edelleen aika ylpeä siitä, että Kuusisto toivotti hänet tervetulleeksi ilman pääsykoetta.

Hovi arvelee, että hänen isänsä oli kädet pöydän alla ristissä, ettei pojasta vaan tulisi muusikkoa.
”Musiikki on hyvä heila, mutta huono vaimo”, isä tapasi sanoa.
Onni Hovi sanoi pojalleen, että hänen tulisi tehdä itsestään niin hyvä muusikko kuin mahdollista ja kustantaa itselleen esiintymisrahoilla yliopistokoulutus.

Musiikki on hyvä heila, mutta huono vaimo, isä tapasi sanoa.

Toisin kuitenkin kävi. Musiikista tuli Seppo Hoville elämänkumppani ja erinomainen sellainen. Improvisointi ja jazz-pohjainen amerikkalainen populaarimusiikki sykähdyttivät ja niistä tuli pohja hänen uralleen. Työelämä kuitenkin vei Hovin kuten monet Akatemialla opiskelevat ystävät.

Kaksikymmentäviisivuotiaana Hovi oli keikkaputkella Kirkan ja Dannyn kanssa, kun hänelle tuli yhtäkkiä tarve tehdä jotain aivan muuta. Hän päätti opiskella opettajaksi Helsingin opettajainkorkeakoulussa ja päätyi opettamaan musiikkiluokkia yhteensä 13 vuotta. Tuona aikana hän teki musiikkia ja keikkaili jatkuvasti. Varsinainen pyöritys oli kuitenkin vasta alkamassa – vuonna -81 häntä pyydettiin takaisin TV:hen. TV-työssä vierähtikin 25 vuotta. Hovi juonsi ohjelmia kuten Laulunlyömät, Seppo Hovin seurassa, Tenavatähdet, Karuselli ja oli tietysti yksi kolmesta avainhahmosta kulttisarja Bumtsibumissa. Monet ohjelmista, joissa Hovi oli mukana, personoituivat vahvasti hänen ympärilleen. Kansa oppi tuntemaan hänet – niin hyvin, että haastattelun jälkeen kävellessämme kadulla, joku huutaa hänen nimeään.

Kun televisiotyö loppui runsas vuosikymmen sitten, vapautui Hovilla sekä varsinaista aikaa että henkisiä resursseja muuhun toimintaan.
”TV-työ on henkisesti erittäin kuormittavaa ja kokonaisvaltaista.”
Hovi sanoo, että konsertteja on tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Hovin vierellä on nähty basso Jaakko Ryhänen, tenori Jyrki Anttila sekä baritoni Hannu Lehtonen. Myös sopraanot Taina Piira, Angelika Klas ja Mari Palo ovat olleet usein hänen kanssaan lavalla. Erityisesti perinnejazzista on tullut Hoville rakas musiikkityyli. Sen soittajat ovat häviävä luonnonvara ja Hovi itse sanoo edustavansa sen vanhinta polvea.
”Olen myynyt sieluni perinnejazzille.”

Koko Suomi tuntee Hovin, mutta samoin hän on halunnut oppia tuntemaan yleisönsä sielunmaiseman.

”Olen suomalainen ja kaikki esiintymiseni nousee suomalaisuudesta”, Hovi sanoo.
Suomalaisten vaiheet, tarinat, maakunnalliset kokemukset ja hänen tapaamansa hahmot ovat kasvattaneet hänet ajattelemaan, että Suomessa on onnellista olla ja elää. Koko Suomi tuntee Hovin, mutta samoin hän on halunnut oppia tuntemaan yleisönsä sielunmaiseman. Jazz ja moni muu hänen mielimusiikkinsa on alunperin jostain aivan muualta kuin Suomesta – Hovi kutsuukin itseään osaksi musiikin kansallistajien ketjua.
”Emme ole mikään nationalistinen umpio, jonne ei mahtuisi vaikutteita muualta. Kansallisromantikot lähtivät Saksaan ja Italiaan hakeakseen kansainvälistä oppia. Eihän Sibeliuskaan voinut kaikkea keksiä Ainolasta käsin.”

Hovi on kuvitellut jo kolmenkymmenen vuoden ajan, että ”tämä oli nyt tässä”. Loppua ei ole vielä näkynyt, eikä hän toisaalta sellaista ole etsinytkään. Hovin mielessä muhii jo teema seuraavaa radio-ohjelmaa varten. Tv-töitä, radio-ohjelmia ja muusikon töitä tehnyt Hovi on eräänlainen renessanssimies, jota on lähes mahdoton tunkea tiettyyn lokeroon. Hän on musiikkitaustaisen viihde- sekä tarinagenren todellinen moniosaaja. Hovi kieltää haastattelijalta teitittelyn – hän arvostaa kohteliaisuutta, mutta sanoo nauraen tuntevansa muuten itsensä aivan liian vanhaksi. Myöhemmin valokuvaajan studiolla Hovi istuu jakkaralle keskelle häikäiseviä valoja ja pitää omaa stand-up-showtaan koko kuvauksen ajan. Valokuvaaja on tikahtua nauruun, kun Hovi vaihtelee tietovisasta tarinoihin. Jäämme odottamaan, että tuttu ääni kajahtaa taas pian radiosta.

Kuvat Ilkka Saastamoinen