juttu
16.12.2024
Kymmenen kohokohtaa Wihurin tutkimuslaitoksen 80-vuotisesta historiasta
Vuonna 1944 perustettu Wihurin tutkimuslaitos on ollut mullistamassa sydän- ja verisuonitautien tutkimusta sekä hoitoa. Tutkimuslaitoksen historiaan mahtuu myös yllättävämpiä yksityiskohtia, kuten kuun vuorien syntyä pohtinut tiedekerho sekä lapsille suunnattu askartelukirja.
1. Yhteiskunnan perusrakenteita vahvistamassa
Jenny ja Antti Wihurin rahasto perusti Wihurin tutkimuslaitoksen vuonna 1944. Sodan jälkeen tieteen ja tutkimuksen rooli yhteiskunnan perusrakenteiden vahvistamisessa nähtiin selvemmin, ja Wihurit halusivat olla mukana tukemassa uusia innovaatioita. Uuden tutkimuslaitoksen painopistettä ei määritelty tarkasti etukäteen – tärkeää oli ylipäänsä luoda maassa edellytyksiä korkeatasoiselle luonnontieteiden, lääketieteen tai teknillisten tieteiden tutkimukselle.
2. Suotyräkkejä ja islanninjäkälää
Wihurin tutkimuslaitoksen ensimmäiseksi johtajaksi nousi fysiologian dosentti Alvar Wilska. Laitoksen ensi askelia määritti sota-aika: kun venäläisten suurhyökkäys käynnistyi kesäkuussa 1944, uusi johtaja määrättiin komennukselle, ja tieteen tekeminen sai odottaa. Laitoksen ensimmäisiä tutkimustöitä olivat muun muassa suotyräkin kasvin kumipitoisuuden tutkimus, jonka tarkoitus oli selvittää kotimaisen kumin tuotantomahdollisuuksia. Tulos ei vastannut odotuksia. Toimintakertomuksen mukaan laitoksen ensimmäisenä toimintavuotena tutkittiin myös rypälesokerin valmistamista islanninjäkälästä sekä lehtipuiden syyslehtien vahoja.
3. Mystinen tiedekerho
Samoihin aikoihin Wihurin tutkimuslaitoksen kanssa perustettiin myös epävirallisempi yhteisö ”tieteellisessä tutkimuksessa esiintyvien probleemien vapaata yhteiskäsittelyä varten”. Wihuri-seuran perustajajäsenet olivat Alvar Wilska, Erkki Leikola ja Olavi Erämetsä. Kunniajäseneksi kutsuttiin merenkulkuneuvos Antti Wihuri ja tieteelliseksi jäseneksi Vilho Väisälä.
Wihuri-seuran ensimmäisessä kokouksessa päätettiin, että ”seurassa voi esittää epäkypsiäkin ajatuksia tulematta nolatuksi”. Kokouksissa eri alojen tieteentekijät keskustelivat muun muassa tislatun veden myrkyllisyydestä ja kuun vuorien syntyteoriasta. Kerho kokoontui tiettävästi vain seitsemän kertaa – kun Wihurin tutkimuslaitoksen toiminta alkoi kasvaa, ehkei aikaa enää liiennyt keskustelukerholle?
4. Keksijäkuuluisuuden askartelukirja
Alvar Wilska oli aikansa kansallinen keksijäkuuluisuus. Sodan aikana hän oli tiettävästi kehittämässä Molotovin cocktailia, ja rakensi Suomen ensimmäisen stereomikroskoopin.
Wilska myös toimitti Sampo-kirjan, jonka tarkoitus oli johdattaa lapset hyödyllisen askartelun pariin. Opus syntyi Wihurin tutkimuslaitoksen järjestämän koko Suomen laajuisen keksijäkilpailun tuloksena. Vuonna 1946 julkaistuun kirjaan valikoitui lopulta runsas sata mielenkiintoista ohjetta, jotka heijastivat elämän niukkuutta: mukana on esimerkiksi sängynpohjan kiristyksen ja kokoonpantavan peruna-auran ohje. Kirjaseen mahtuu myös mielikuvituksellisempia oivalluksia, kuten näkötorni kaloille, tulikirjoitus, sekä ”tuhannen jyvän painon määräys”.
5. Salus-sairaalasta tutkimuslaitoksen kodiksi
Vuonna 1945 alun perin Kulosaaressa toiminut Wihurin tutkimuslaitos siirtyi Kaivopuistoon, Ida ja Maria Rytkösen Wihurin rahastolle vuonna 1944 lahjoittaman Salus-sairaalan yhteyteen. 1940-luvulla Suomi oli köyhä maa, jossa vielä hyvin hajanaista julkista terveydenhuoltoa täydensivät lukuisat yksityissairaalat.
Samoihin aikoihin Wihurin tutkimuslaitos otti Alvar Wilskan johdolla ensimmäisiä merkittäviä askelia kansanterveyden edistämisessä: suun terveydestä kiinnostunut Wilska pystyi ensimmäisen kerran vakuuttavasti esittämään yhteyden sokerin syönnin ja hampaiden reikiintymisen välillä.
6. Sydänsairauksien tutkimuksen alku
1900-luvun alkupuoliskolla sydänsairauksia ei vielä osattu hoitaa, ja niillä oli suomalaisten elämään usein vakavia vaikutuksia. Myös Antti Wihurin ensimmäinen puoliso Jenny Wihuri oli menehtynyt liian varhain sydänsairauteen.
Vuonna 1947 Saluksen ylilääkäriksi ja Wihurin tutkimuslaitoksen johtajaksi nimitettiin Pentti Halonen, Ida ja Maria Rytkösen sisarenpoika. Uransa aikana Halonen kehitti sydäntautitutkimuksen diagnostiikkaa merkittävällä tavalla – voidaan sanoa, että hän pani alulle nykyaikaisen suomalaisen kardiologian. Nuoret lääkärit kilpailivat pääsystä kouluttautumaan Salukseen, ja sairaalaan alkoi saapua lähetteellä sydäntautipotilaita läheltä ja kaukaa. Kun hyvinvointivaltio alkoi kasvaa, Halosen johdolla kouluttautuneet lääkärit siirtyivät julkiseen terveydenhuoltoon eri puolille Suomea.
Halonen tunnettiin lupsakkana savolaisena, johon potilaat luottivat. Hän toimi muun muassa presidentti Urho Kekkosen henkilääkärinä.
7. Sepelvaltimotautia vastaan
Julkisen terveydenhoidon kehityttyä sairaalatoiminta loppui Saluksessa vuonna 1983. Wihurin tutkimuslaitos kuitenkin jatkoi samoissa tiloissa vuoteen 2013 asti.
1980-luku oli aikaa, jolloin tiede kiinnosti ihmisiä, ja tutkimukseen oltiin valmiita investoimaan. Uusi sydänsairaus, sepelvaltimotauti, yleistyi vauhdilla Suomessa. Vesa Mannisen johtajakauden aikana selvitettiin erilaisten riskitekijöiden, kuten kohonneen verenpaineen, merkitystä sepelvaltimotaudin synnyssä ja sydäninfarktissa.
8. Kolesteroli-Kovasen rasvasota
1980-luvulla Vesa Manninen sai houkuteltua Wihurin tutkimuslaitokseen Nobel-tutkimusryhmässä Yhdysvalloissa toimineen nuoren huippututkijan. Sittemmin itse Wihurin tutkimuslaitoksen johtajaksi noussut Petri Kovanen teki uraauurtaavaa kolesterolitutkimusta, ja osoitti ensimmäisenä mekanismit, joilla immuunipuolustukseen kuuluvat allergiasolut eli syöttösolut saattavat osallistua sepelvaltimotaudin kehittymiseen. Sepelvaltimon seinämän syöttösolut keräävät verestä pahaa LDL-kolesterolia ympärilleen, ja syntyneet kolesterolikyhmyt ahtauttavat sepelvaltimoa aiheuttaen rintakipua etenkin rasituksessa. Jos syöttösolut rikkovat kolesterolikyhmyn, voi sepelvaltimo tukkeutua äkillisesti ja aiheuttaa sydäninfarktin.
Kolesteroli-Kovasenakin tunnettu professori on osallistunut aktiivisesti myös mediassa käytyyn ”rasvasotaan” ja levittänyt suomalaisille tietoa LDL-kolesterolin aiheuttamista riskeistä.
9. Tutkimuslinjat kasvavat uusiin suuntiin
2000-luvulla luvulla geeni- ja kantasolututkimus kehittyivät harppauksin. Vuonna 2013 Wihurin tutkimuslaitos muutti Biomedicum Helsinki -tutkimuskeskukseen, ja laitoksen johtajaksi valittiin Kari Alitalo. Tuolloin tutkimuslaitoksellakin saattoi jatkua hänen pitkäaikainen molekyyligeneettinen tutkimuslinjansa, joka on tuottanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja ja avannut uusia uria imu- ja verisuonten kehittymisen tutkimuksessa. Vuonna 2020 tieteen akateemikoksi nimitetty Alitalo on löytänyt imu- ja verisuonten kasvutekijöitä ja niiden vaikutuksia välittäviä reseptoreita. Kasvutekijöiden toiminnan kiihdyttämisellä tai estolla uskotaan olevan suurta merkitystä sydän- ja verisuonitautien ja syöpien hoidossa.
10. Imusuonitutkimuksen kasvava merkitys
Viime vuosina Wihurin tutkimuslaitos on vahvistanut asemaansa imusuonitutkimuksessa, jolla on kasvava rooli sydän- ja verisuonisairauksien, rappeuttavien sairauksien, syövän ja lihavuuden tutkimuksessa sekä hoidossa. Vuoden 2024 alusta johtajana aloittanut, kansainvälisessä tiedeyhteisössä aktiivisesti vaikuttava Taija Mäkinen on tuonut mukanaan edelleen uutta osaamista erityisesti imu- ja verisuonien tutkimusmalleista, geenien editoinnista, kuvantamisesta ja datatieteestä.
Artikkelissa hyödynnetty lähteinä:
Tieteen aallonharjalla – Wihurin tutkimuslaitoksen tarina. Franck Median tuottama dokumentti vuodelta 2014
Salus – Wihurin tutkimuslaitos ja suomalaisen sydäntutkimuksen alkuvaiheet. Lauri Autio, 1990