Petri Ala-Maunus Rovaniemen kutsutaiteilijaksi

Kymmenen vuotta sitten Petri Ala-Maunus ehti jo harkita kuvataiteilijan ammatista luopumista, kunnes löysi yksityiskohtien täyttämät metsä- ja vuorimaisemat.

Helsingissä asuva kuvataiteilija Petri Ala-Maunus on Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Lapin yliopiston yhteisen residenssiohjelman seuraava vieraileva kutsutaiteilija. Hän aloittaa helmikuun alussa kolmen kuukauden työskentelyjakson Rovaniemellä.

Maisemia voi tulkita uudella tavalla

Nuorena taideopiskelijana Petri Ala-Maunus piti maisemateoksia pitkästyttävinä. Silti hänestä tuli lopulta maisemamaalari.

”Ei ole maisemien vika, että ne ovat tylsän näköisiä”, Ala-Maunus sanoo työhuoneella Herttoniemen teollisuusalueella.

Työhuoneen seinällä lepää neliosainen leveydeltään lähes viisimetrinen maisemateos, jonka Helsingin taidemuseo HAM on tilannut sijoitettavaksi pian remontista valmistuvaan Aleksis Kiven peruskouluun.

Ensimmäisen maisemansa Ala-Maunus maalasi vuonna 1997. Se oli auringonlasku ja myöhemmin osa 40 auringonlaskun sarjaa Pitkän päivän matka yöhön. Ala-Maunus alkoi maalata auringonlaskuja niin kutsutuille epämateriaaleille. Kankaan virkaa saattoi toimittaa roska, vessapaperin palanen tai kirpputorilta löydetty maisemamaalaus, jonka päälle Ala-Maunus hahmotteli kuviaan.

Monumentaaliset maisemat aloittivat uuden kauden taiteilijana

Viidentoista vuoden taiteilijauran jälkeen Ala-Maunus väsyi olemaan yksin työhuoneellaan ja haki Kuvataideakatemian maisteriohjelmaan vuonna 2009. Kun koulun ovet aukesivat, jäivät auringonlaskut taakse. Valmistumisen jälkeen alaan liittyvä epävarmuus painoi mieltä ja Ala-Maunus epäili, onko sittenkään järkeä jatkaa kuvataiteilijan ammatissa.

Mahdollisuus pitää näyttely helsinkiläisessä Galleria Sculptorissa vuonna 2013 oli käänteentekevä.

”Ajattelin, että yritetään kunnolla vielä kerran.”

Ala-Maunus esitteli yleisölle monumentaalisen kokoisia, yksityiskohtien täyttämiä metsä- ja vuorimaisemia, joissa oli läsnä uudenlainen synkkä, uhkaavakin tunnelma.

Näyttely myytiin loppuun, ja sitä seurasi uusia yksityisnäyttelyitä. Vuonna 2016 Ala-Maunus sai ainutlaatuinen tilaisuuden, kun Ateneum tilasi häneltä teoksen. Eero Järnefeltin Kaski/Raatajat rahanalaiset (1893) oli lähdössä kiertämään Suomea ja sen tilalle tarvittiin teos: syntyi Vaara-Suomi (2017). Muutaman vuoden päästä Ala-Maunus sai kuulla olevansa Ars Fennica -palkintoehdokkaana. Vaikka voittoa ei tullut, sai hän maininnan yleisön suosikkina.

Sinisen, vihreän ja harmaan eri sävyissä liikkuvia maisemia Ala-Maunus maalaa edelleen.

Ihmiselle ei ole sijaa Ala-Maunuksen maisemissa

Kun Ala-Maunus siirteli Ars Fennica -näyttelyssä nähdyn History and Utopia of Landscape (2019) teoksen palasia Herttoniemen työhuoneella, kolisivat ne jatkuvasti kattovaloihin. 14 metriä leveää ja lähes kolme metriä korkeaa teosta oli vaikea mahduttaa työhuoneelle.

Useimmat Ala-Maunuksen teoksista ovat, jos eivät 14-metrisiä, silti suuria. Koolla hän hakee omien sanojensa mukaan “voiman ja vyöryn tunnetta”. Laajoista pinnoista huolimatta Ala-Maunus työskentelee suurimman osan ajasta pienellä siveltimellä.

Ihmisiä on teoksista turha etsiä. Ateneumissa nähtyä teosta Vaara-Suomi hän on kuvannut näkymänä maailmasta ihmisen jälkeen, kun luonto on ottanut jälleen vallan.

“En ole pystynyt hahmottamaan ihmiselle merkitystä teoksissa”, Ala-Maunus pohtii.

Ympäristökriisi on tuonut teoksiin uuden tulkintakehyksen. Syitä sijoittaa ihmisiä maalauksiin on nykyään vielä vähemmän kuin aikaisemmin.

Teoksien maisemat eivät ole oikeasti olemassa. Miten kuvat sitten syntyvät?

”Kyllä Google laulaa, kun teen noita maisemia”, Ala-Maunus sanoo ja osoittaa maalauskärryjen pursuilevaa A4-arkkien pinoa.

Ne ovat photoshopattuja luonnoksia, joissa hän on yhdistänyt netistä löytämiään ja itse ottamiaan valokuvia. Loput hän keksii päästä matkan varrella.

Residenssissä syntyy pienempiä maalauksia

Kolmen ja puolen vuoden ajan Ala-Maunus on piirtänyt tai maalannut vähintään yhden omakuvan päivässä. Useimpina päivinä kuvia syntyy kolme. Hänelle ei ole itsellekään aivan selvää, miksi hän täyttää luonnosvihkoja tähän tahtiin, mutta arvelee, että näin pysyy yllä jonkinlainen rentous.

Nyt näköisiä ja vähemmän näköisiä omakuvia on luonnosvihkoissa jo yli 3800. Joitakin niistä hän on julkaissut kuvapalvelu Instagramissa seuraajiensa nähtäväksi.

Kuinka pitkään hän aikoo jatkaa?

”Siihen asti, että joku päivä unohdan.”

Ala-Maunus aikoo työskennellä kovalla tahdilla myös Rovaniemellä. Galleria Valoon myöhemmin keväällä avautuvan näyttelyn pienet teokset Ala-Maunus aikoo maalata residenssin aikana. Pienillä pinnoilla uskaltaa kokeilla enemmän.

”Luvassa on tiukkaa työntekoa. Ei mennä pelkkiä tuntureita katselemaan.”

Keskittyneen työnteon lisäksi Lapin matkaan liittyy toinenkin toive.

Reilun sadan kilometrin päässä Rovaniemeltä alle tuhannen asukkaan pienessä Pelkosennimen kylässä sijaitsee taitelijan lapsuuden idolin Andy McCoyn patsas. Sen Ala-Maunus haluaisi nähdä.

”Olisi mahtavaa, jos saisin jotenkin kikkailtua itseni sinne.”

Paikka pohjoisessa – vierailevat kutsutaiteilijat Rovaniemellä

Jenny ja Antti Wihurin rahasto on järjestänyt yhdessä Lapin yliopiston kanssa vierailevien kutsutaiteilijoiden residenssiohjelmaa vuodesta 1995. Rovaniemelle lähtee vuosittain kaksi taiteilijaa kolmen kuukauden jaksoiksi.

Kutsutaiteilija saa Wihurin rahastolta 13 000 euron työskentelystipendin kolmeksi kuukaudeksi ja Lapin yliopistolta työskentely- ja asumistilat. Stipendin turvin kutsutaiteilija saa mahdollisuuden täydelliseen työrauhaan ja intensiiviseen keskittymiseen pohjoisen luonnon keskellä. Hän pääsee myös vuorovaikutukseen yliopistoyhteisön ja muun ympäröivän kulttuurin kanssa.

Kutsutaiteilijaa ehdottaa Wihurin rahaston kuvataidelautakunta.