Thania Paffenholz & Inclusive Peace and Transition Initiative

Rauhantutkijat

Rauhanvälitysverkostojen täytyy kirkastaa itselleen tavoitteensa, väittää rauhantutkija Thania Paffenholz. Juhlavuoden erityisapurahalla tutkitaan olemassa olevien rauhanvälitysverkostojen määrän nopeaa kasvua ja vaikutusta.

Joitakin vuosia sitten rauhantutkija Thania Paffenholz huomasi, että uusia rauhanvälitysverkostoja alkoi putkahdella esiin kiihtyvään tahtiin. Jotkut verkostot yhdistivät  alueellisia toimijoita, toiset rauhanvälityksen parissa työskenteleviä naisia. Lähes kolmenkymmentä vuotta alalla ollut Paffenholz alkoi pohtia, miksi verkostoja perustetaan juuri nyt. Ja mikä vaikutus lisääntyvillä verkostoilla on konfliktinehkäisyssä ja ratkaisutoimien kehittämisessä?

”Olin naisrauhanvälittäjäverkoston lanseerauksessa New Yorkissa viikko apurahan myöntämisen jälkeen. Yksi osallistujista totesi, että jonkun tulisi tehdä selvitys olemassa olevista rauhanvälitysverkostoista. Hihkaisin, että sellainen on jo tekeillä! Alan ihmiset vaikuttavat innostuneilta ja kutsuvat meitä ympäri maailmaa vierailemaan verkostojen luona”, Paffenholz kertoo Skypen välityksellä Sveitsistä.

Paffenholzin johtama työryhmä sveitsiläisessä Inclusive Peace and Transition Initiativessa sai juhlavuoden erityisapurahan hankkeeseen, jonka tarkoituksena on tutkia rauhanvälitysverkostojen luonnetta, järjestäytymistä, tavoitteita ja vaikutusta rauhanvälitysprosesseihin. Onnistuneiden rauhanprosessien seuraukset ovat globaaleja. Siispä Paffenholzin tutkimuksella on vaikutus myös suomalaiseen yhteiskuntaan sen ulkomaisesta toteuttajasta huolimatta.

Onnistuneiden rauhanprosessien seuraukset ovat globaaleja.

Tutkimustiedon avulla verkostot voivat tulevaisuudessa järjestäytyä tehokkaammin ja selkeyttää tarkoitustaan. Se on Paffenholzin mukaan tarpeellista. Hän nimeää esimerkkinä naisverkostot, joiden määrä on lisääntynyt viime vuosien aikana. Paffenholzin mielestä monien kohdalla on kuitenkin epäselvää, mihin ne toiminnallaan todella pyrkivät.

”Minusta meidän pitää kysyä, haluavatko nämä verkostot osallistua rauhanvälitykseen vai onko kyse yleisemmin naisten nostamisesta korkeisiin asemiin? Verkostojen tulee kirkastaa tavoitteensa”, hän painottaa.

Siihen Paffenholz toivoo, että tutkimushankkeen lopussa julkaistava raportti tarjoaa työkaluja.

Myös poliittiset päättäjät tarvitsevat kattavaa ja keskitettyä tietoa verkostojen nykytilasta: vain siten he voivat hyödyntää verkostoja konfliktin estämis- ja ratkaisutoimissa.

Nelivaiheisen tutkimuksen ensimmäisessä osassa selvitetään, kuinka paljon ja minkä luonteisia rauhanvälitysverkostoja on ylipäätään olemassa maailmassa. Toisessa vaiheessa haastatellaan verkostojen jäseniä ja selvitetään esimerkiksi syitä liittyä jäseneksi. Verkostojen keskeisiä toimijoita kutsutaan syvähaastatteluihin.

Syksyllä 2018 toteutettavassa hankkeen kolmannessa osassa Paffenholz työryhmineen järjestää työpajan Helsingissä rauhanvälitysjärjestö CMI:n kanssa. Paffenholz kutsuu työpajaan osallistujia esimerkiksi ulkoministeriöstä ja YK:sta. Tutkimushanke huipentuu laajasti julkaistavaan raporttiin, joka viimeistellään työpajasta saaduilla ydinhavainnoilla.

 

”Piirrämme seinille”, Paffenholz kuvailee osallistavia ja innostavia työtapoja perustamassaan ja johtamassaan IPTI:ssä. Vajaat kolme vuotta toimineen tutkimusyksikön tavoitteena on edistää rauhantutkimuksen hyödyntämistä rauhanprosessien päätöksenteossa. IPTI:ssä tehdään tutkimusta ja yksikön tutkijat toimivat neuvonantajina rauhanvälityksen prosesseissa.

”Olemme tutkimusyksikön, ajatushautomon ja toimijan sekoitus”, Paffenholz sanoo.

Toiminnan hybridimuoto on tehokas valinta instituutin tavoitteiden kannalta. Paffenholzin mukaan rahoittajien on kuitenkin vaikea kohdistaa yksikölle varoja.

”Moni rahoittaja haluaa antaa rahaa joko tutkimukseen tai kenttätyöhön. Mielestämme kenttätyönkin pitää perustua tutkimukseen ja näyttöihin.”

Paffenholz ryhmineen haluaa muuttaa pitkällä tähtäimellä alalla käytävää keskustelua. Hänestä on tärkeää pitää erityisesti ääntä siitä, että konfliktinratkaisukeinojen lisäksi tutkitaan hyvinvoivan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan edellytyksiä. Paffenholz uskoo, että aktiivisella kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä rooli tavoitteen saavuttamisessa. Tutkittavat rauhanvälitysverkostot ovat yksi esimerkki ihmisten halusta järjestäytyä ja vaikuttaa. Palo tehdä jotain on kentällä suuri – nyt täytyy vain selvittää, mihin kaikkeen se voidaan tehokkaasti kanavoida.

KUKA?

Ph.D Thania Paffenholz on sveitsiläinen rauhantutkija ja vuoden 2015 Wihurin kansainvälisen palkinnon saaja. Vuonna 2017 hänen tutkimysryhmänsä sai 115 000 euron erityisapurahan tutkimushankkeeseen International Mediation Networks, jonka tavoitteena on selvittää olemassa olevien rauhanvälitysverkostojen asemaa konfliktinehkäisy- ja ratkaisutoimien tukena.

MIKÄ?

Inclusive Peace and Transition Initiative eli IPTI on Geneva Graduate Instituten alla toimiva tutkimusyksikkö, jonka tarkoituksena on edistää korkeatasoisen tutkimuksen hyödyntämistä rauhanvälitysprosesseissa.

← Takaisin apurahatarinoihin