juttu

9.10.2023

Lepäämisen taidetta, uutta ymmärrystä yksinäisyydestä ja terveystietoa Tiktokissa – apurahansaajat esittäytyvät

Alla esittelyssä viisi vuonna 2023 apurahaa saanutta hanketta.

Lastenlääkärit jalkautuvat someen

Moni aikuinen saattaa muistaa nyt jo kuopatun Suosikki-lehden legendaarisen Bees & Honey -palstan. Sen kautta lääkäri Erkki-Pekka Helle vastasi lempeästi ja asiallisesti teinien lähettämiin kysymyksiin esimerkiksi murrosiästä ja seksistä.

Vaikka maailma on muuttunut, tarve tietoon ei ole kadonnut minnekään, toteaa lastenlääkäri Lotta Immeli. Hän on osa Lääkäriliiga-nimistä ryhmää, joka tuottaa työnsä ohella lapsille ja nuorille suunnattua videosisältöä Tiktokissa. Tavoitteena on jakaa luotettavaa tietoa terveydestä, oikoa vääriä käsityksiä ja vähentää huolia.

Immelin mukaan suosituimpia aiheita ovat kaikki murrosikään ja mielenterveyteen liittyvät kysymykset.

”Esimerkiksi kuukautisia ja kasvua pohditaan paljon. Myös viiltelystä on tullut kysymyksiä”, Immeli kertoo.

Lääkäriliigan idea syntyi Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen sisällä koronapandemian aikana, kun lastenlääkäreiden huoli lasten ja nuorten hyvinvoinnista kasvoi. Jalkautuminen sosiaaliseen mediaan tuntui mahdollisuudelta tavoittaa laajoja joukkoja. Kanavaksi valikoitui Tiktok, sillä siellä lapset ja nuoret ovat.

Alussa videoita tuottava ja niillä itse esiintyvä ryhmä panosti nuorten sosiaalisen median todellisuuden ymmärtämiseen.

”Mikään valistava saarna ei todellakaan toimi, vaan videolla pitää olla jokin kiinnostava koukku. Ajattelen paljon myös sitä, miten normalisoida aiheita, joita nuoret helposti nolostelevat”, Immeli sanoo.

Uusia videoaiheita Lääkäriliiga kerää nuorten esittämistä kysymyksistä ja kommenteista, välillä myös kollegoilta. Jonkin aikaa sitten Immeli sai palovammojen teho-osastolla työskentelevältä tutultaan vinkin, että osastolle tulee nyt nuoria, jotka ovat saaneet sähköpalovammoja junien päälle kiivetessään.

”Teimme sitten videon, jossa vierailimme palovammakeskuksessa ja vilautimme heidän työtään siellä. Se tuntui tärkeältä.”

Noora Carpén, Lotta Immeli ja Fanny Mussalo ovat osa Lääkäriliigaa. Kuva: Miikka Pirinen

Vaihtoehtoja metsätalouteen

Julkisessa keskustelussa Suomen metsätalouden ja luonnon kestävän käytön tarpeet näyttäytyvät usein vastakkaisina. Näkökulmat kuitenkin yhdistyvät luontevasti metsätieteen väitöskirjaan, jota Otto Saikkonen työstää Helsingin yliopistossa.

Saikkonen tutkii niin kutsutun jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen soveltuvuutta puutuotantoon. Toisin kuin tyypillisesti käytetyssä jaksollisessa metsänkasvatuksessa, jossa puut korjataan avohakkuilla, jatkuvapeitteiseen metsään jätetään aina jonkin verran puuta. Kun metsä uudistuu luontaisesti vähitellen, siellä myös kasvaa keskenään eri-ikäisiä puita.

”Minua on pitkään kiinnostanut se, millaisia vaihtoehtoja jaksolliselle kasvatukselle voisi olla. Taloudellisen näkökulman lisäksi aihe on myös luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen kannalta tärkeä”, Saikkonen kuvailee.

Tutkimusaineistoon kuuluu kuusipuita sekä jatkuvapeitteisestä että jaksollisesti hoidetusta metsästä, ja tutkimuksessaan Saikkonen yhdistää laserkeilauksella saatua tietoa puiden lustomittausaineistoihin. Lustot eli puiden vuosirenkaat kertovat tarkasti puiden iän ja kasvuhistorian. Dataa yhdistämällä saadaan uudenlaista tietoa siitä, millaista puunaineksen laatu on.

Aiempien tutkimusten valossa vaikuttaa siltä, että jatkuvapeitteinen metsänkasvatus voi mahdollisesti tuottaa totuttua kovempaa puuainesta. Jos tulokset saavat vahvistusta, Saikkonen toivoo metsänomistajien kokeilevan tulevaisuudessa rohkeammin uusia hoitotapoja.

”Jatkuvapeitteisiä metsä on Suomessa todella vähän. Suomen hiilitaseen kannalta olisi tärkeää tunnistaa, että myös talousmetsiin pitäisi saada monimuotoisuutta.”

Otto Saikkonen on tutkimuksensa kautta viettänyt paljon aikaa suomalaisessa metsässä. Kuva: Miikka Pirinen

Levon ja keskeneräisyyden ylistys

Esete Sutinen on tehnyt jo pitkän uran tanssijana ja on arvostettu ammattilainen Suomen nykytanssikentällä. Nyt hän toimii ensimmäistä kertaa ryhmäteoksen koollekutsujana ja ohjaa muita esiintyjiä.

”Taiteellinen työskentely on ollut todella innostavaa, mutta tuotannollisen työn määrä ja raskaus on yllättänyt”, Sutinen sanoo.

Rest as a…on installaatiomainen esitystapahtuma, jonka Ehkä-tuotanto kutsui Sutisen toteuttamaan yhteistuotantona heidän kanssaan. Levon ja keskeneräisyyden teemoja käsittelevä teos nähdään muun muassa Uuden tanssin ja esitystaiteen XS-festivaalilla Turun Kutomossa.

Usein lepo ajatellaan välineenä. Sen jälkeen voi olla taas jaksava ja tuottava yhteiskunnan jäsen. Sutinen haluaa kuitenkin tutkia ajatusta, että levolla on myös itseisarvo.

Kiinnostus lepäämisen tematiikkaan nousee Sutisen ammatillisista kokemuksista. Kun Sutinen sai vuonna 2018 vakavan polvivamman, hän ei voinut työskennellä vuoteen. Se oli jopa yllättävän vaikea paikka tanssijalle, jonka työväline – oma keho – oli ennen aina totellut kuuliaisesti.

Sitten iski globaali pandemia. Vaikka Sutisen työt jatkuivatkin, jatkuvasti eteenpäin siirtyvät ensi-illat ja esiintymiset kävivät raskaaksi. Sutinen voi huonosti ja huomasi monen kollegankin kipuilevan. Vuoden 2021 lopulla hän joutui sairauslomalle työuupumuksen vuoksi.

”Viimeistään silloin aloin miettiä, miten tätä ammattia voisi tehdä toisin.”

Sutisen mukaan tanssitaide on usein todella intensiivistä, ja teos hiotaan huippuunsa tarvittaessa kaiken muun kustannuksella.  Rest as a…on kokeilu siitä, miten teosta voi työstää totuttua lempeämmin, taiteilijoiden rajoja ja jaksamista kuunnellen.

Hoivan teema on läsnä työprosessissa mutta myös itse teoksessa.

”Näin unen teoksen muodosta, jossa me esiintyjät nukuimme yhdessä yleisön kanssa. Uni vahvisti ajatusta siitä, että haluan kokeilla luoda teoksesta kollektiivisen tilan, jossa yleisö voisi levätä kanssamme.”

Esete Sutinen haluaa kehittää lempeämpiä tapoja esitystaiteen tekemiseen. Kuva: Miikka Pirinen

Yhteisöllisyyttä kansanmusiikkikentälle

Kesällä 2022 Lukas Korpelainen opiskelutovereineen havahtui siihen, että freelancer-muusikon työ voi olla hyvin yksinäistä. Korpelainen oli juuri valmistunut Sibelius-Akatemiasta, ja moni läheinen kollega oli samassa tilanteessa.

”Koulussa olimme tottuneet tiiviiseen yhteisoloon, mutta sitten kaikki hajaantuivat eri projekteihin. Mietimme, miten hienoa olisi luoda työyhteisö ja jakaa yhteinen työtila”, Korpelainen sanoo.

Lopulta keväällä 2023 syntyi nuorten muusikoiden Humu-kollektiivi, joka etsii nyt Helsingin alueelta heille soveltuvaa, mahdollisesti remontoitavaa tilaa.

Ryhmän jäseniä eli Hanna Ryynästä, Vilma Jäätä, Erika Hammarbergia, Mikko Sarvannetta ja Joonas Ojajärveä useimpia yhdistää kansanmusiikkitausta, mutta kollektiivi työskentelee laajasti esimerkiksi etnopopin, jazzin, oopperan ja tanssin aloilla.

Toiveissa on useampi työhuone, jonkinlainen yhteinen soittotila ja yhteiskäyttösoittimia, joita kaikki jäsenet voisivat hyödyntää omassa työssään.

Humu haluaa myös kehittää uudenlaisia, vertaisohjaukseen perustuvia työskentelytapoja. Kollektiivin jäsenet voisivat tarjota toisilleen esimerkiksi taiteellista sparrausta tai työhyvinvoinnin tukea. Myöhemmin ohjausta voitaisiin tarjota myös muille taiteilijoille, joilla ei ole omaa työyhteisöä.

Visiona on, että kollektiivin työtilasta muotoutuu myös yleisölle avoin kulttuuritila. Siellä voitaisiin järjestää esimerkiksi luentoja, jameja tai keskustelutilaisuuksia.

Hanna Ryynänen, Joonas Ojajärvi, Erika Hammarberg, Mikko Sarvanne ja Lukas Korpelainen etsivät työtilaa, joka mahdollistaisi yhteisöllisemmän työskentelyn. Kuva: Miikka Pirinen

Tutkimusta yksinäisyyden ehkäisemiseen

Yksinäisyyden rooli esimerkiksi monien sairauksien riskitekijänä on jo tunnettu, mutta sen syiden ja seurausten ymmärtämiseksi tarvitaan vielä lisää tutkimusta.

”Yksinäisyyttä on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Ihminen, jolla on paljon sosiaalisia suhteita, voi tuntea olonsa yksinäiseksi. Toisaalta yksin oleminen ei automaattisesti tarkoita yksinäisyyttä”, Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Laura Cachon Alonso sanoo.

Tutkimusten mukaan kroonista yksinäisyyttä on melko vaikea helpottaa tehokkaasti. Sen takia ehkäisy on tärkeää. Tutkimuksessaan Cachon Alonso selvittää yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytyneisyyden yhteyksiä ajatteluun, muistiin sekä muihin kognitiivisiin prosesseihin. Lisäksi hän on kiinnostunut yksinäisyyden ja lapsuuden sosioekonomisen aseman välisistä yhteyksistä.

”Sosiaalinen eristyneisyys liittyy usein siihen, millaisia resursseja ja mahdollisuuksia ihmisellä on yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Hypoteesini on, että matala sosioekonominen asema voi lisätä yksinäisyyden riskiä myöhemmin elämässä.”

Seuraavaksi Cachon Alonso keskittyy yksinäisyyden seurauksiin ja pyrkii ymmärtämään, voiko yksinäisyys liittyä esimerkiksi dementian puhkeamiseen. Hän innostuu erityisesti tutkimusaiheensa monitieteisyydestä.

”Tutkin itse kysymyksiä psykologisesta näkökulmasta, mutta voin myös lukea, miten lääkärit, sosiologit tai vaikkapa historioitsijat ovat lähestyneet yksinäisyyttä.”

Laura Cachon Alonso tutkii yksinäisyyden syitä ja seurauksia. Kuva: Miikka Pirinen

READ MORE