Humanucus-työryhmän jäsenet Hozan Omar, Riku-Pekka Kellokoski, Akim Bakhtaoui, Jaakko Sirainen ja Oscar Dempsey tuovat katutanssia nykytaiteen lavoille. Kuva: Miikka Pirinen

juttu

9.10.2021

Hyönteisruokaa, haurauden kulttuurihistoriaa ja katutanssia – Vuoden 2021 apurahansaajat kertovat hankkeistaan

Katutanssia nykytaiteen lavoille

Ihmiseen kytkettävät älylaitteet mittaavat ja tarkkailevat meitä. Lopulta ne vievät huomion pois kaikesta siitä, mikä on tärkeää, sanoo katutanssilajeihin keskittynyt tanssinopettaja ja koreografi Akim Bakhtaoui. Bakhtaoui työryhmineen valmistelee Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa syksyllä 2022 nähtävää katutanssin keinoja yhdistävää esitystä, joka käsittelee teknologian ylivaltaa ja sen vaikutusta ihmisiin.

”Entä jos meistä ei ole kohta enää mitään jäljellä? Esityksessämme pohditaan, miten ihmisyyden voisi löytää uudestaan”, kertoo Bakhtaoui, joka vastaa esityksen koreografiasta ja esittämisestä.

Lapsena James Brownin ja Michael Jacksonin tahtiin kotona tanssinutta Bakhtaouita ovat vetäneet katutanssissa puoleensa tekniikat, joihin voi tuoda vahvasti oman tyylinsä.

”Katutanssilajien juuret eivät tule valkoisesta kulttuurista. Puoliksi suomalaisena ja puoliksi marokkolaisena nuorena katutanssin maailma tuntui kodilta.”

Nyt Bakhtaoui haluaa viedä poppingille ja muille katutanssilajeille tyypillisen vapaan ilmaisun perinteisen esittävän taiteen instituution sisälle. Yhdistelmä on ristiriitainen ja haastava – ja juuri siksi Bakhtaouin mielestä kiinnostava. Esitys tulee yhdistämään koreografiaa ja vapaata ilmaisua.

Tyylilajiksi valikoitui popping, koska sen robottimaiset elementit, iskut ja sähäkkä liikkeenlaatu sopivat Bakthaouin mielestä teemaan. Teoksen puvustus tulee pohjautumaan futuristisiin scifi-teemoihin ja ottaa vaikutteita 70-luvun pohjoisamerikkalaisista G-funk-tyyleistä. Akim Bakhtaouin kanssa lavalla nähdään popping-taiteilija Hozan Omar. Suunnitelmissa on myös pohtia, kuinka työryhmän muut jäsenet, valoista vastaava Jaakko Sirainen, äänestä vastaava Riku-Pekka Kellokoski ja lavastuksesta vastaava Oscar Dempsey voitaisiin tuoda lavalle osaksi esitystä.

Haurauden puolustus

Kun valokuvat kainalosauvoihin nojaavasta John F. Kennedystä tulivat julki vuosia hänen kuolemansa jälkeen, mureni kuva nuoren valtiomiehen vitaalisuudesta ja maailmalle paljastui monisairaan presidentin fyysinen hauraus. Muun muassa Kennedyn ja muiden maailmanhistorian voimattomien ja sairaiden jalanjäljissä kuljetaan Susanna Suomelan ensi vuonna julkaistavassa tietokirjassa.

Tarinaansa pääsevät kertomaan kulttuurin, tieteen ja politiikan edustajat, kuten Catherine Dickens, Stephen Hawking, John Keats, Abraham Lincoln, Michelangelo, Claude Monet, Marcel Proust, Edith Södergran ja Virginia Woolf. Heidän kauttaan Suomela tarkastelee sitä, miten yhteiskunnassa on suhtauduttu väsymykseen ja sairauteen eri aikakausina. Suomelan mukaan nykyaika on kaksijakoinen.

“Tehokkuutta ja tuottavuutta toisaalta ihannoidaan, mutta samalla hyväksytään, etteivät kaikki pysty osallistumaan yhteiskuntaan samalla tavalla”, Suomela sanoo.

Suomela huomauttaa, että joidenkin ammattien edustajat ovat saaneet osakseen enemmän armollisuutta kuin toiset. Siinä missä hallitsijoiden ja poliitikkojen vaivat ovat kautta aikain olleet rasitteita, joita valtaapitävät ja heidän lähipiirinsä ovat pyrkineet peittelemään kaikin keinoin, taidemaailmassa sairaudesta ja heikkoudesta on saattanut muodostua romanttisen taiteilijamyytin keskeinen elementti.

Suomelan tekemä tutkimusmatka on osittain omakohtainen, sillä kirjailijan väsymys ja sen aiheuttanut sairaus kulkevat tarinan sivujuonteena. Omien kokemuksiensa kautta hän on huomannut, että väsymys tulkitaan usein virheellisesti laiskuudeksi. Hän haluaa osoittaa, ettei näin ole ja näyttää, että väsymyksessä voi olla myös voimaa.

“Heikkous ja hauraus saattavat antaa herkkyyttä nähdä asioita, joita joku vähemmän väsynyt ei tehokkuudessaan ehdi huomata.”

Susanna Suomela haluaa osoittaa, ettei väsymys tarkoita laiskuutta. Kuva: Miikka Pirinen

Ulkomaalaisten osaajien tukena

Muiden kuin suomalaisten osuus kaikista Suomessa valmistuneista tohtoreista on viime vuosina ollut noin neljänneksen ja kasvaa entisestään. Silti Suomessa työskenteleviä ulkomaalaisia osaajia ei näy mediassa juuri lainkaan, eikä heidän tutkimustaan muutenkaan hyödynnetä tarpeeksi yhteiskunnassa, sanoo E2 Tutkimuksen tutkimusjohtaja Mari K. Niemi.

Tällöin häviäjiä ovat sekä yksilö että yhteiskunta.

“Edetäkseen urallaan yksittäiseltä tutkijalta odotetaan, että hänen tuottamansa tieto on vaikuttavaa. Toisaalta yhteiskunta häviää, jos heidän osaamisensa jää käyttämättä, vaikka tutkimus on tehty ja rahoitettu Suomessa”, Niemi sanoo.

Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, mediasuhteiden ja tutkimuksen vaikuttavuuden osoittaminen ei ole helppoa suomalaisellekaan asiantuntijalle, mutta Niemen mukaan vaikeuskerroin kasvaa entisestään, jos tulee muualta. Sen Niemi sai huomata työskennellessään Vaasassa kolmen vuoden ajan kansainvälisen tutkijaryhmän kanssa.

Ulkomaalaiselle tutkijalle voi olla haastavaa hahmottaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteita ja tapakulttuuri voi olla erilainen kuin tutkijan kotimaassa. Tohtoriopiskelijalle ei ole esimerkiksi välttämättä selvää, että hän voi itse olla yhteydessä mediaan työtä ohjaavan professorin sijasta.

“Onko järjestöjä tai yrityksiä, joiden pitäisi tietää tutkimuksesta? Minkä ministeriön hallinnonalaan tutkimukseni kuuluu, ja miten heitä tulisi lähestyä? Voiko toimittajaa pyytää kahville?”, Niemi listaa kysymyksiä, joihin tutkijoiden tulisi saada vastauksia.

Keinoja tukea ulkomaalaisten tutkijoiden ja asiantuntijoiden yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja verkostoitumista kehitetään Niemen johdolla E2 Tutkimuksen hankkeessa tulevana vuonna. Niemen ohella hanketta ovat toteuttamassa vanhempi tutkija Ville Pitkänen ja asiantuntija Roosa Veijola. Hankkeeseen palkataan myös projektiassistentti, jolla on kansainvälinen tausta.

Osallisuuden tunteesta Niemi toivoo apua myös Suomea vaivanneeseen ongelmaan – korkeakoulututkinnon Suomessa suorittaneista ulkomaalaisista moni lähtee, koska ei sijoitu Suomessa työmarkkinoille verkostojen puutteen takia. Lähtemiseen saattaa vaikuttaa myös palkkataso ja se, työllistyykö tai viihtyykö puoliso täällä. Niemi uskoo, että tunne ammatillisesta osallisuudesta on yksi keino saada osaajia jäämään Suomeen akateemisen maailman tai yrityselämän palvelukseen.

Vanhempi tutkija Ville Pitkänen ja asiantuntija Roosa Veijola ovat mukana toteuttamassa E2 Tutkimuksen hanketta. Kuva: Miikka Pirinen

Tutkimuskohteena hyönteiset

Hyönteiset kuuluvat yli kahden 2 miljardin ihmisen ruokavalioon. Silti niiden terveysvaikutuksista tiedetään vain vähän.

Äyriäisistä ja sienistäkin löytyvä kitiini on hyönteisten tukirangan rakenneosa, joka hajotessaan pienemmiksi yhdisteiksi saattaa joidenkin arvioiden mukaan estää tulehdusta ruoansulatuskanavassa, alentaa veren kolesterolia ja vaikuttaa hyvänlaatuisten suolistomikrobien kasvuun. On kuitenkin epäselvää, miten hyvin ihmisen ruoansulatus pystyy hajottamaan hyönteisten kitiiniä ja hyödyntämään yhdisteitä.

”Ruoansulatuksen tutkiminen on aina vaikeaa, kun ei voida noin vain kurkistaa ihmisen sisälle”, sanoo toisen vuoden tohtoriopiskelija Otto Selenius, joka tutkii väitöskirjassaan hyönteissyönnin mahdollisuuksia terveyden edistämisessä.

Tutkimuksessa vapaaehtoisille terveille koehenkilöille tarjotaan etukäteen valmistettuja hyönteisruokia, joita nautitaan neljän viikon jaksoissa kolme eri kertaa. Tutkittavilta kerättävistä näytteistä etsitään veren kolesterolin ja suoliston tulehdusarvojen muutoksia sekä analysoidaan suoliston mikrobiomin koostumusta.

Vaikka suomalaiset ovat muita eurooppalaisia verrokkimaita kokeilunhaluisempia hyönteisruoan suhteen, on sen valtavirtaistuminen vielä kaukana. Esimerkiksi Fazer veti sirkkaleipänsä markkinoilta muutama vuosi sitten, koska kysyntää ei ollutkaan riittävästi. Mikäli Seleniuksen tulokset näyttävät lupaavilta hyönteisten terveysvaikutusten suhteen, voisi niillä olla positiivinen vaikutus hyönteisruoan suosioon. Seleniuksen mukaan tämä olisi tärkeää, sillä raporttien mukaan 14 % kaikista ihmisten tuottamista hiilidioksidipäästöistä tulee karjataloudesta. Ihmisten tulisi radikaalisti vähentää lihan ja maidon kulutusta, mikäli hiilidioksidipäästöjä halutaan vähentää.

“Hyönteisillä voisi korvata osan lihan kulutuksesta”, Selenius sanoo.

Tutkimuksen seuraava vaihe ovat ihmiskokeet, joiden aloittamiseksi on saatava ensin hyväksyntä eettiseltä toimikunnalta. Sen jälkeen alkaa vaihe, jota Otto Selenius odottaa eniten: hän pääsee itse kauhan varteen valmistamaan koehenkilöille tarjottavia tuotteita.

Otto Selenius selvittää väitöskirjatyössään hyönteisruoan vaikutuksia ihmisen terveyteen. Kuva: Miikka Pirinen

Lue lisää: Wihurin rahastolta 13,2 miljoonaa euroa tieteelle, taiteelle ja yhteiskunnalliselle toiminnalle

Katso kaikki vuoden 2021 apurahansaajat täältä.

LUE LISÄÄ