juttu

12.4.2023

Jenni Eskola Rovaniemen vierailevaksi kutsutaiteilijaksi

Maaliskuussa Rovaniemellä residenssijaksonsa aloittanut kuvataiteilija Jenni Eskola tarkastelee teoksissaan aikaa ja vääjäämätöntä muutosta.

Jos toistaa jotakin asiaa 500 kertaa, alkaa kiinnittää huomiota aivan erilaisiin asioihin tekemisessä kuin ensimmäisillä kerroilla. Sen kuvataiteilija Jenni Eskola huomasi opiskeluidensa alkuaikoina toisintaessaan itse kuvaamaansa valokopiokuvaa piirtäen paperille. Jäljentäjän huomio siirtyi vuoden aikana kuvasta esimerkiksi siihen, miten kynän teroittaminen tai paperin vaihtaminen vaikuttivat piirrosjälkeen.

”Kuva-aihe muuttui toissijaiseksi ja aiheeksi muotoutui tekeminen”, Eskola sanoo.

Erilaisten projektien näennäinen järjettömyys viehätti ajatuksena pitkään Eskolaa, joka on toteuttanut tilallisia ja paikkasidonnaisia teoksia. Esimerkiksi vuonna 2017 Eskola toi HAM-gallerian seinään liisteröidyn piirrosinstallaation, joka repeytyi palasiksi näyttelyn jälkeen seinästä irrotettaessa. Saman tyyppisiä teoksia Eskola esitteli muun muassa Galleria Aarnissa vuonna 2012 ja Amos Andersonin taidemuseossa vuonna 2015.

”Tykkäsin siitä, että tekee vuoden jotakin, joka on kuukauden esillä ja sitten sitä ei enää ole. Silloinkin huomio kiinnittyi kuvan sijaan tapahtumaan.”

Kohti hienovaraisempaa muutoksen kuvaamista

Pikkuhiljaa Jenni Eskola alkoi kaivata teoksiltaan mittakaavaltaan toisenlaista ajallisuutta ja ilmaisultaan jotakin vähemmän alleviivaavaa, dramaattista ja lopullista. Syy oli myös käytännönläheinen: taiteilijalle alkoi käydä henkisesti liian raskaaksi tehdä pitkään teoksia, joita ei voinut enää esittää uudestaan.

”Aluksi se tuntui jollakin tapaa vapauttavalta, mutta sitten siitä alkoi muodostua metodi, joka ei tuonut toistuessaan enää mitään uutta tekemiseen.”

Hienovaraisempi ilmaisu löytyi kasvivärien maailmasta. Eskolalla oli tapana valmistaa itselleen mehulingolla vehnänorasmehua, ja taiteilija sai idean kokeilla värien valmistamista koneella. Valmistaakseen värejä Eskola alkoi kerätä kasveja kotipihaltaan ja tilata kasveja kasvattajilta. Linko erotteli kasveista kuidun ja jätti jäljelle intensiivisen nestemäisen värin, jolla maalata paperille. Maalaussarja Evergreen (2015 –) sai alkunsa.

Teoskokonaisuuden maalaukset ovat yksinkertaisia, laajoja, eri kokoisia suorakulmion muotoisia monokromaattisia väripintoja. Koska lehtivihreä alkaa haalistua altistuessaan auringonvalolle, ovat teokset jatkuvassa muutoksessa. Viime vuosina Eskola on laajentanut lehtivihreästä myös muihin kasviväreihin.

Huomio ympäröivän todellisuuden ja oman elämän vääjäämättömästä muutoksesta on aihe, jota Eskola ei ole omien sanojensa mukaan saanut käsiteltyä loppuun. Niistä kasviväriteoksissakin taitaa olla jollakin tavalla kyse.

”Hampaat pestään joka päivä, juodaan kahvia ja sydän lyö. Asiat toistuvat tuhansia kertoja eikä mikään tunnu muuttuvan, mutta yhtäkkiä sitä kuitenkin huomaa olevansa ihan muualla”, Eskola toteaa.

Toisin kuin jokapäiväisessä elämässä, kasviväreillä maalatuissa teoksissa asteittainen muutos on kuitenkin helpompi havaita.

Tekeminen on tärkeämpää kuin teokset

Viime vuoden lopulla Jenni Eskolalla oli yksityisnäyttely Taidemaalariliiton tm-galleriassa Helsingissä. Sodan ja ilmastonmuutoksen myötä epävakaa maailmantilanne heijastuu ajatuksiin oman taiteellisen työskentelyn roolista maailmassa. Eskolan mukaan hänen työnsä eivät ole ensisijaisesti yhteiskunnallisesti kantaaottavia vaan pikemmin ajattomia, mikä aiheuttaa ajoittain Eskolalle sisäisen ristiriidan tunteen.

”Mulla on tietyllä tapaa huono omatunto siitä, että näyttely oli kaunis. Se, että me voidaan sanoa, että tarvitsemme kauneutta, on aikamoinen etuoikeus.”

Residenssin yhteydessä vierailevan kutsutaiteilijan on ollut tapana pitää näyttely Rovaniemen tiedekeskus Arktikumin Galleria Valossa. Eskolalle maaliskuun loppupuolella avautunut yksityisnäyttely on ensimmäinen Pohjois-Suomessa – esillä on kattaus Evergreen-sarjan teoksia.

Tällä hetkellä sarja sisältää on kymmenittäin teoksia. Sitä mukaa kun teokset muuttuvat, Eskola maalaa niitä lisää.

”Ajatuksena on tehdä sitä niin kauan kuin pystyn. Että toisaalta vaikka asiat muuttuvat, niin on jotain, joka jatkuu.”

Projektit, joihin on melkein mahdotonta sitoutua, viehättävät Eskolaa siis edelleen. Sarjan teosten lukumäärän katsominen on toissijaista, sillä taiteilijalle itselleen tekeminen on merkityksellisempää kuin lopputulos.

Prosessi loppuu väistämättä jossakin kohtaa. Se ei saa kuitenkaan päätöstään vielä silloin, kun Eskola tekee kokonaisuuden viimeisen maalauksen, vaan vasta sitten, kun tuo maalaus ei enää reagoi valon kanssa – muutosta ei enää tapahdu.

 

Jenni Eskolan Elävä kuva -näyttelykokonaisuus esillä Galleria Valossa 23.3.–30.4.2023.

Jenny ja Antti Wihurin rahasto on järjestänyt yhdessä Lapin yliopiston kanssa vierailevien kutsutaiteilijoiden residenssiohjelmaa vuodesta 1995 lähtien. Rovaniemelle lähtee vuosittain kaksi taiteilijaa kolmen kuukauden jaksoksi.

Kutsutaiteilija saa Wihurin rahastolta 13 000 euron työskentelystipendin ja Lapin yliopistolta työskentely- ja asumistilat. Stipendin turvin kutsutaiteilija saa mahdollisuuden täydelliseen työrauhaan ja intensiiviseen keskittymiseen pohjoisen luonnon keskellä. Hän pääsee myös vuorovaikutukseen yliopistoyhteisön ja muun ympäröivän kulttuurin kanssa.

Kutsutaiteilijaa ehdottaa Wihurin rahaston kuvataidelautakunta.

Teksti: Emilia Mäenmaa
Kuvat: Eino Ansio

KUKA?

  • Jenni Eskola (s. 1982)
  • Valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2012
  • Teoksia mm. seuraavissa julkisissa kokoelmissa: Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Helsingin Taidemuseo HAM, Saastamoisen säätiö EMMA

READ MORE