Kati Rapia Temppelikadun ateljeen residenssitaiteilijaksi

Kuvataiteilija ja käsikirjoittaja Kati Rapia tekee kaikkea, koska voi. Temppelikadun taiteilija-ateljeen uusi residenssitaiteilija uskoo kollegoiden hehkuttamiseen, yhteistyön voimaan ja siihen, ettei itseään tarvitse kahlita yhteen taiteenlajiin.

Loviisassa asuva kuvataiteilija ja käsikirjoittaja Kati Rapia aloittaa syyskuun alussa vuoden kestävän residenssin Jenny ja Antti Wihurin rahaston Temppelikadun taiteilija-ateljeessa. Rapia on monipuolinen taiteilija: hän muun muassa käsikirjoittaa, piirtää ja valokuvaa. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomessa ja julkaissut lukuisia kirjoja, joista viimeisin on sarjakuvaromaani Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki. Rapia sai sarjakuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2018.

Keskustelu kollegoiden kanssa kirkastaa ajattelua

Kati Rapiaa viehättää ajatus siitä, että taiteilija voi jo työskentelyprosessin aikana avautua maailmalle sen sijaan, että hautoo yksin töitään näyttelyn avajaisiin asti.

“Keskustelu kollegoiden kanssa nopeuttaa ja kirkastaa omaa ajattelua”, Rapia sanoo.

Viime vuosina hän on tehnyt yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa. Sarjakuvaromaani Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki syntyi yhdessä kirjailija Juha Hurmeen kanssa ja Rapia on mukana kuvataiteilija Ilona Valkosen Vieno Motors -anarkofloristisessa performanssissa.

Kun työskentelee toisen kanssa, kaikki on liikkeessä ja alkuperäinen idea saattaa muuttua matkan varrella toiseksi. Rapia pitää siitä.

“Olen kärsimätön, jos toteutan jotakin vuosi sitten tullutta yhtä ideaa.”

Rapia on myös kova kannustamaan taiteilijakollegoita. Sitä hän tekee etenkin perustamallaan Hehkutusklubilla. Tapahtumassa Rapia ensin hehkuttaa kutsuvierasta, minkä jälkeen vieras esittelee rakkaimmat kuvakirjansa tai uusimmat löytönsä juurta jaksaen yleisölle.

Uusi sarjakuva-albumi kertoo paheksutuista naisista

Tulevana vuonna Rapia aikoo keskittyä uuden sarjakuvaromaanin käsikirjoittamiseen ja piirtämiseen. Ajatuksen tarinaan hän sai tehdessään vielä edellistä, Suomen ensimmäisestä tähtitieteilijästä Sigrid Aronius Forsiuksesta kertovaa sarjakuvaromaania.

Rapian sanoin Sigrid Forsiuksen vaimo Anna Forsius oli “mitä ilmeisimmin huomattavan tilaa vievä ihminen ja etevä vastus rasittavalle suuraviomiehelleen”. Hän oli omanlaisensa pahis, joka juopotteli, oli väkivaltainen ja jopa sieppasi toisen naisen sylivauvan, eikä jäänyt aviomiehensä jalkoihin. Rapia pääsi Anna Forsiuksen ja muiden alueen naisten jäljille saatuaan käsiinsä vanhoja tuomioistuinten pöytäkirjoja.

Anna Forsius on yksi kolmesta uuden sarjakuvaromaanin hahmosta, jotka saavat tehtäväkseen purkaa vanhan Puistola-nimisen hotellin.

“Samalla he purkavat vanhentuneet käsityksensä maailmasta ja ryhtyvät ennustajaeukoista tulevaisuudentutkijoiksi.”

Rapian mukaan kyseessä ei ole edellisen sarjakuva-albumin jatko-osa, vaan pikemmin haastaja.

Oma pöytä jokaiselle projektille

Kati Rapia kirjoittaa, piirtää, tekee valokuvakollaaseja ja valokuvaa. Aivan äskettäin hän suunnitteli myös kuoroteoksen. Miksei Rapia vain keskity yhteen asiaan?

Aiemmin hän pohti itsekin, näyttäytyykö hänen työskentelynsä uskottavana. Nyt sellaiset ajatukset ovat kaikonneet.

“Teen kaikkea, koska voin.”

Rapian mielestä taiteilijan ei kannata sensuroida itse itseään. Sitä paitsi, kun on valinnut kuvataitelijan elämän ja siihen kuuluvan epävarmuuden, olisi haaskausta olla käyttämättä ammatin kylkiäisenä tulevaa vapautta.

Rapialla on monesti käynnissä useita projekteja samaan aikaan. Rapia onkin ottanut käyttöön saksalaisen näytelmäkirjailija Bertolt Brechtin tavan varata jokaiselle projektille ja käsikirjoitukselle oman pöytänsä, jolla hän säilyttää siihen liittyvää materiaalia. Temppelikadun ateljeeasunto palvelee “henkisenä pöytänä” tekeillä olevalle sarjakuva-albumille. Taiteilijan kammiolle on edelleen paikka taiteilijan elämässä.

Tämä kammio kuitenkin avautuu tulevana vuotena myös muille, jos Rapian suunnitelmat toteutuvat.

“Haaveilen siitä, että pitäisin Hehkutusklubia ateljeessa.”

Mahdollisuus asua ja työskennellä Helsingissä

Jenny ja Antti Wihurin rahaston Temppelikadun taiteilija-ateljee tarjoaa suomalaisille tai Suomessa pysyvästi asuville kuvataiteilijoille mahdollisuuden asua ja työskennellä Helsingissä. Ateljee on tarkoitettu pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville kuvataiteilijoille 6–12 kk kestävään työskentelyyn ja asumiseen. Ateljeehuoneiston lisäksi taiteilija saa kannustusapurahan.

Kuvat: Miikka Pirinen