juttu

lokakuu 9, 2018

Wihurin rahaston tunnustuspalkinto toimittaja Laura Saarikoskelle

Amerikka otti luulot pois parikymppiseltä Laura Saarikoskelta.

Amerikka tuoksuu pistävältä kokolattiamattojen pesuaineelta. Toimittaja Laura Saarikoski tunnistaa tuoksun välittömästi joka kerta astuessaan ulos lentokoneesta Yhdysvalloissa.

”Sen sijaan, että laitettaisiin lentokentälle käytännölliset puu- tai linoleum-lattiat, pistetäänkin matto, jota pestään pistävällä aineella, joka hävittää kaikki muut tuoksut”, hän sanoo.

Saarikoski näkee siinä optimismia.

”Kaikki voidaan pestä pois ja aloittaa alusta.”

Saarikoski on saanut haistaa pistävän pesuaineen tuoksun jo kaksi kertaa viimeisen viikon aikana – Helsingin Sanomien Washingtonin kirjeenvaihtajan työ on vienyt hänet juttukeikoille ympäri maata Pohjois-Carolinan tulvista New Yorkissa järjestettyyn YK:n yleiskokoukseen.

Saarikoski asuu Yhdysvalloissa jo toista kertaa. Kun hän 22-vuotiaana toimittajaopiskelijana muutti asumaan maahan ensimmäisen kerran vuonna 1997, hän kuvitteli tietävänsä, mistä maassa oli kyse.

”Kouluttamattomuudesta, hampurilaisista ja biitsistä”, Saarikoski muistelee nyt kotonaan Washingtonissa.

Amerikka otti pian luulot pois washingtonilaisen ruokakaupan pakastealtaalla. Saarikoski puhui silloisen poikaystävänsä kanssa suomea, kun amerikkalainen mies tuli kysymään, mitä kieltä pariskunta puhuu.

Olemme Suomesta pilkku Pohjois-Euroopasta, Saarikoski vastasi olettaen, ettei mies tiedä missä Suomi sijaitsee kartalla.

”Mies sanoi, että ai Suomesta, tosi kiinnostavaa! Että hän on tehnyt väitöskirjansa Mannerheimin Aasian matkasta”, Saarikoski nauraa.

Stereotypia, tai Saarikosken sanoin ensimmäisen asteen käsitys, ei pitänytkään paikkaansa. Samalla paljastui, missä Amerikan monista todellisuuksista oltiin – Washingtonissa ihmiset olivat sivistyneitä ja koulutettuja.

”He tietävät Nokiasta, Pisasta ja talvisodasta.”


Tässä maassa tapahtuu paljon muutakin kuin Trump.

Laura Saarikoskelle oli lukiossa selvää, että hän halusi kirjoittaa elääkseen. Unelman kirjailijan ammatista hän hylkäsi kuitenkin pian.

”Lukiossa ihmisellä on yksi tarina, joka on se oma kasvutarina. Olisin ehkä voinut kirjoittaa yhden kirjan. Mutta olin tarpeeksi realistinen kyseenalaistaakseni, onko minussa viittätoista kirjaa.”

Hän haluasi nähdä maailmaa, matkustaa ja tavata kiinnostavia ihmisiä. Toimittajuus oli seuraava vaihtoehto.

Saarikoski on yli 20-vuotisen toimittajan uransa aikana työskennellyt Helsingin Sanomissa monissa eri tehtävissä: kaupunkitoimittajana, politiikan toimittajana sekä esimiehenä sunnuntai- ja feature-toimituksissa.Sielultaan hän sanoo olevansa feature-toimittaja, joka yrittää tuoda hitaamman journalismin näkökulman myös nopeaan uutistyöhön.

“Hektisimmissäkin uutistilanteissa tulisi pystyä astumaan askel sivulle ja tarkastella, miltä uutinen näyttää viikon tai ehkä jopa vuoden päästä. Vain siten saadaan juttuun suhteellisuutta ja syvyyttä”, Saarikoski uskoo.

Työ kirjeenvaihtajana on vaatinut molempien lajien taitamista. Saarikosken työssä kulkee rinnakkain neljä kaistaa: päivän nopeat jutut, viikon projektit, kvartaaliprojektit ja vuoden projektit.

Siltikään kaikkia juttuja ei ehdi tehdä.

”Tässä maassa tapahtuu paljon muutakin kuin Trump.”

Trumpiin hän on viimeiset vuodet keskittynyt. Vuonna 2014 kautensa aloittanut Saarikoski seurasi ensin Obaman johtamaa Amerikkaa. Tilastojen valossa Yhdysvalloissa meni hyvin Obaman kauden viimeisinä vuosina: talous nousi ja työttömyys oli pientä. Silti suuri osa kansasta oli tyytymätöntä.

”Aloitin selittämisen puolitoista vuotta ennen vaaleja, vaikka ei näyttänyt siltä, että Trump voittaa. Vaikka Trumpia ei olisi valittu, hänen teemansa olivat niitä, joista puhuttiin koko ajan.”

Saarikoski teki juttuja identiteettipolitiikasta, maan jakautumisesta, luvattomasta siirtolaisuudesta, tehtaiden siirtymisestä Meksikoon ja duunarien ahdingosta.

Sitten Donald Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi. Puolet amerikkalaisista ja muu maailma Suomea myöten kysyi: Mitä ihmettä oikein tapahtui?

”Vastaus tyytymättömyyteen on se, että Amerikka on niin valtava ja jakautunut maa. Joissain paikoissa talous on kymppi ja toisissa ykkönen. Sitten sanotaan, että keskiarvo on viisi. Se ei ole ykkösen tai kympin mielestä totta. Vaikka se olisikin tilastollisesti oikein, ihmisille se luku on fake news.”

Yhdeksän Amerikassa vietetyn vuoden jälkeen Saarikoskesta tuntuu siltä, että hän tuntee maan. Hän on käynyt kaikissa osavaltioissa Havaijia lukuun ottamatta. Silti työ pääsee yllättämään välillä.

Keväällä Saarikoski oli juttukeikalla Los Angelesissa seksirobottitehtaalla. Hän kuvitteli menneensä tekemän absurdia juttua roboteista ja miesten himosta. Toisin kävi. Los Angelesissa Saarikoski tapasi eronneen miehen, jolla oli viisi robottia. Mies hilasi painavia robotteja vinssillä sänkynsä päällä ylös alas.

”Mielikuvitukseni ei olisi koskaan riittänyt tähän hahmoon, joka oli paljon monimutkaisempi ja mielenkiintoisempi kuin mitä alun perin kuvittelin. Siitä tulikin surullinen tarina miesten yksinäisyydestä eikä absurdi tarina ollenkaan”, Saarikoski sanoo.

”Olin myös oikeassa nuorena, että ehkä muiden tarinat ovat kiinnostavampia kuin omani – että fakta hakkaa fiktion.”

 

Teksti: Emilia Mäenmaa
Kuvat: Ilkka Saastamoinen

KUKA?

Laura Saarikoski (s. 1974) on suomalainen toimittaja ja vuoden 2018 Jenny ja Antti Wihurin rahaston tunnustuspalkinnon saaja. Palkinnon arvo on 20 000 euroa.

Saarikoski on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta. Vuosina 1997-2001 hän työskenteli Helsingin Sanomien avustajana Washingtonissa. Saarikoski on ollut Helsingin Sanomien Washingtonin kirjeenvaihtaja vuodesta 2014. Hän on työskennellyt lehdessä myös kaupunkitoimittajana, politiikan toimittajana sekä esimiehenä Sunnuntai- ja Feature-toimituksissa. Saarikoski on palkittu Bonnierin Suurella Journalistipalkinnolla vuonna 2017.

LUE LISÄÄ AIHEESTA