Mitä tapahtuu säätiölle, kun maailmantalous heilahtelee?

December 29, 2018

Ottaakseen riskejä tieteen ja kulttuurin tukijana on otettava vain kohtuullisia riskejä sijoittamisessa, sanoo Wihurin rahaston asiamies Arto Mäenmaa.

Kuinka paljon säätiöllä on rahaa ja mistä rahat ovat peräisin?

Meillä on peruspääoma, jonka säätiön perustajat Jenny ja Antti Wihuri lahjoittivat vuonna 1942. Siihen maailmanaikaan lahjoituksen arvo oli noin 31 miljoonaa markkaa. Tuosta pääomasta yritämme pitää mahdollisimman hyvää huolta. Nykyään omaisuutemme markkina-arvo on yli 400 miljoonaa euroa. Emme kerää enää lahjoituksia, joten pääosin samalla alkuperäisellä pääomalla mennään eteenpäin.

 

Wihurin rahasto jakaa vuosittain noin 12 miljoonaa euroa tieteen, taiteen ja yhteiskunnallisen toiminnan aloille. Summa on kuitenkin murto-osa säätiön omaisuudesta. Mihin tämä perustuu?

Perustaessaan apurahoja jakavaa säätiötä Jenny ja Antti Wihurilla oli kaksi vaihtoehtoa: joko perustaa säätiö, jonka omaisuus jaetaan kokonaan vaikkapa seuraavan kahden kymmenen vuoden aikana tai säätiö, jonka omaisuuden tuotot käytetään tarkoituksen toteuttamiseen.

Jos he olisivat valinneet ensimmäisen vaihtoehdon, tuki tieteelle, taiteelle ja yhteiskunnallisella toiminnalle olisi ollut kaksi kymmentä vuotta merkittävää, mutta sen jälkeen rahaa ei olisi ollut enää jäljellä jaettavaksi. Wihurit halusivat, että säätiö on olemassa sadankin vuoden päästä. Siksi päätettiin, että heidän lahjoittamansa omaisuus sijoitetaan ja sijoitusten tuotoista jaetaan apurahat ja rahoitetaan oma toiminta.

Yksinkertaistan, mitä tarkoitan: Oletetaan, että säätiön omaisuus on 10 euroa ja sijoitettuna siitä saadaan 40 senttiä vuosittain tuottoa. Tuotto on se, millä me rahoitamme toiminnan: jaamme esimerkiksi apurahoja, ylläpidämme tutkimuslaitosta, kartutamme taidekokoelmaamme ja maksamme muut toiminnan kulut kuten henkilökunnan palkat. Toiminta ei siis nakerra peruspääomaa. Sen sijaan sille kertyy tuottoa taas seuraavana vuonna. Kaikki mitä teemme perustuu ajatukseen, että säätiö on ikuinen.

 

Mitä hyötyä on ”ikuisesta säätiöstä”?

Olen joskus todennut, että emme koskaan tiedä, onko seuraava Sibelius ovella tänään vai kymmenen vuoden päästä. Kummallekin potentiaaliselle henkilölle on oltava tukea saatavilla. Yhteiskuntamme tarvitsee pitkäaikaisia ja vakaita toimijoita, jotka tarjoavat mahdollisuuksia ihmisille vuosikymmenestä toiseen.

Olemme 77 vuoden aikana jakaneet apurahoina ja muuna tukena noin 312 miljoonaa euroa nykyrahassa laskettuna. Jos oletetaan, että jatkamme samaan tapaan seuraavat sata vuotta, voi arvioida kuinka paljon enemmän se on kuin alkuperäinen lahjoitettu summa.

 

Millä perusteella määräytyy vuosittainen tuki tieteen, taiteen ja yhteiskunnallisen toiminnan aloille?

Pyrimme pitkällä aikajänteellä tasaisesti nousevaan tuen määrään tieteen, taiteen ja yhteiskunnallisen toiminnan aloilla. Emme nosta tai laske summaa dramaattisesti vuosittain.

 

Mitä tällainen pyrkimys edellyttää?

Jos jatkamme samalla esimerkillä, on toki selvää, ettei 10 euron omaisuus tuota joka vuonna 40 senttiä. Toteuttaaksemme tavoitteemme, emme siis voi määritellä vuosittaisen tuen määrää sen hetkisten tuottojen perusteella vaan tasapainotamme tuottojen vuosittaista heilahtelua ottamalla huomioon pidemmän ajan keskiarvon.

Kyse ei ole siitä, mihin meillä on tänä vuonna varaa vaan mihin meillä on seuraavan viiden tai kymmenen vuoden aikana varaa.

Tämä siis tarkoittaa sitä, että aiemmin esimerkkinä käyttämästäni yhden vuoden 40 sentin tuotosta voidaan käyttää osa esimerkiksi jakamalla apurahoja (30 senttiä), jättää osa (5 senttiä) kassaan tasaamaan lyhyen aikavälin rahatarpeita ja sijoittaa loppu uudestaan kartuttamaan peruspääomaa (5 senttiä).

Kun emme jaa aivan koko tuottoa ulos vuosittain, pystymme kestämään sellaisetkin ajat, joina muut sijoittajat hermoilevat. Sellaiset ajat ovat ehkä käsillä nyt.

 

Lehdet ovat maalanneet viikkoja otsikoita romahtavista pörssikursseista. Mistä on kyse?

Maailmantalous näyttää epävakaalta. Sijoittajia pelottaa kauppasodat mahtivaltojen välillä ja Euroopassa on omat poliittiset ongelmansa.

Kymmenen vuoden takaisen finanssikriisin jälkeen talous on kasvanut. Nyt myös vaikuttaa siltä, että kasvun kulmakerroin muuttuu – talous siis kasvaa, mutta hitaammin. Sijoittajat eivät usko yritysten kykyyn tehdä yhtä hyvää tulosta kuin ennen.

Osakkeiden hinnat heijastelevat aina tulevaisuudenuskoa. Kun sitä koetellaan, kurssit tulevat alaspäin. Myös koron nostaminen houkuttelee sijoittajia siirtämään rahaa osakkeista korkosijoituksiin. Joukkopako voimistaa kierrettä.

 

Jos kurssit laskevat neljättä kuukautta peräkkäin, miten se vaikuttaa Wihurin rahastoon, jonka varallisuudesta iso osa on osakkeissa ja osakerahastoissa?

Niiden markkina-arvot ovat tietysti pudonneet – ja reilusti. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että osakkeet muuttuvat huonoiksi sijoituksiksi edes lyhyellä aikavälillä. Osakkeiden arvo koostuu nimittäin kahdesta osasta: sen arvon noususta tai laskusta ja sen jakamista osingoista. Saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta esimerkiksi finassikriisissä joidenkin osakesijoitustemme arvosta suli tilapäisesti pois 50%, mutta osinkotuotot eivät pudonneet vastaavasti.

Tiivistettynä: osakkeet ovat olleet aina pitkällä tähtäimellä tuottoisin sijoituskohde ja viimeiset kahdeksan vuotta erityisen tuottoisia. Wihurin rahasto on hyötynyt molemmista kehityskuluista. Jos ne eivät sitä hetkeen enää ole, olemme varautuneet siihenkin.

Meillä on myös muita sijoituksia: esimerkiksi kiinteistöjä ja korkosijoituksia. Voimme siis saada hyvää tuottoa muualta vaikka osakemarkkinoilla menisikin hetken aikaa huonommin. Emme hae pikavoittoja sijoituksista.

 

Mikä on viestisi Wihurin rahaston apurahansaajalle?

No ihan ensimmäinen asia on, että pystymme aina suoriutumaan luvatusta – rahaston kassa ei ole koskaan tyhjä. Se on ehdoton välttämättömyys, sillä olemme vastuussa monien projektien toteutuksesta ja satojen ihmisten työskentelyedellytyksistä.

Myöntämämme apurahat ovat riskirahaa siinä mielessä, että emme voi koskaan tietää, onnistuuko projekti siinä mielessä kuin on suunniteltu. Jaamme myös apurahoja tai rahoitamme muuten sellaisia asioita, joilla on itseisarvoa tai joiden tulokset eivät ole aina mitattavia.

Mutta ottaakseen riskejä tieteen ja kulttuurin tukijana on otettava vain kohtuullisia riskejä sijoittamisessa.

Arto Mäenmaa on kauppatieteiden maisteri ja Jenny ja Antti Wihurin rahaston asiamies.

← Back to Latest News